Suurin osa susikysymyksistä pyörii oikean ja väärän käyttäytymisen ympärillä sekä myös puhtaan ja epäpuhtaan suden ympärillä. Olemme tottuneet ajattelemaan suden olevan arka erämaan asukki ja tätä kuvaa yleensä myös markkinoidaan suden suojelun suunnalta. Viime vuosina sudet ovat kuitenkin enenevässä määrin alkaneet esiintyä myös ihmisasutuksen luona sekä osoittaneet käyttäytymisellään etteivät ne ole enää arkoja.
Syitä tälle voivat olla joko susien suurempi määrä tai yksinkertainen oppiminen, että ihminen ei ole vaaraksi. Oppimisen ollessa kyseessä puhutaan ns. kulttuurievoluutiosta, jossa jokin hyödyllinen käyttäytymismalli lisääntyy populaatiossa samaan tapaan kuin hyödyllinen perinnöllinen ominaisuus joka antaa ominaisuuden omaaville yksilöille kilpailuedun. Opitut asiat eivät kulje verenperintönä kuten vaikkapa väri tai koko. Ne täytyy havaita jokaisen yksilön kohdalla uudelleen hyödyllisiksi ja niiden tulee olla jatkuvasti kilpailuvaltti, jotta käyttäytymismalli siirtyy sukupolvelta toiselle.
Vaikka susien kesyys ei todennäköisesti ole perinnöllistä vaan edellä mainittua ns. kulttuuriperintöä, voi yksilöiden perimässä olla kuitenkin merkkejä ominaisuuksista jotka edesauttavat kulttuuriperinnön jatkuvuutta. Tähän vaikuttaisi viittavan se, että ns. rohkeasta laumasta erkaantunut nuori yksilö voi olla hyvinkin arka ja olla aiheuttamatta lainkaan ongelmia vaikka sen synnyinlauma olisikin oppinut olemaan välittämättä ihmisestä.
Jos kyseisen kaltaisia geneettisiä eroja on löydettävissä ns. arkojen ja rohkeiden susien perimästä, voidaan tätä tietoa hyödyntää ja "jalostaa" luonnonvalintaa matkien susista arempia, jolloin konflikti vaimenisi, sillä suurin ongelma susissa on ihmisten mielestä juurikin susien lisääntyvä rohkeus. Näinä kymmenenä vuonna, joina suden metsästys on ollut pannassa, on susille ollut enemmän valintaetua rohkeudesta ja vähäisemmästä arkuudesta ihmisiä kohtaan. Aikana jolloin susi voitiin ampua nähtäessä, oli tilanne päinvastainen, liian rohkeat yksilöt eivät päässeet levittämään geenejään tai oppejaan jälkipolville.
Suden suojelun kannalta konfliktin vaimentuminen on ydinasemassa, koska niin kauan kun ihmiset kokevat suden uhkana, toimivat ihmiset susikannan rajoittajana ja ihmisten sietokyky madaltuu sitä nopeammin mitä enemmän sudet aiheuttavat ongelmia ja uhkaa. Poistamalla sietokykyä madaltavan tekijän; susien rohkean käytöksen ihmisiä kohtaan, saadaan ihmisten sietokyky sutta kohtaan nostettua tasolle, jossa suden suojelun taso on suotuisa biologiseltakin kannalta tarkasteltuna.
Joku voi kysyä, mitä tarvetta geneettisellä tiedolla on, eikö jokainen pihalle saapuva susi voitaisi vain poistaa, jolloin rohkeat yksilöt katoaisivat samalla tavalla? Geneettinen tieto kuitenkin auttaa meitä toimimaan myös ns. ennaltaehkäisevästi eli jos yksilöllä on perimässään ominaisuus, joka edesauttaa arkuuden vähenemisessä, kyseinen yksilö voidaan poistaa jo ennen kuin se aiheuttaa ongelmia tai siirtää alttiuden jälkikasvulleen. Geneettisen tiedon avulla voidaan myös ns. pitää silmällä yksilöitä jotka ovat esimerkiksi susikannan elinvoimaisuuden kannalta tärkeitä ja ennaltaehkäistä ongelmia myös kohdistetuilla karkoitus ja peloitustoimilla jo ennen kuin perimän edesauttama arkuuden väheneminen pääsee tapahtumaan, esim. reviiriään aloittelevan pariskunnan häätö ihmisasutuksen lähettyviltä. Tällöin ihminen ehtii muodostua uhaksi susiparille jo ennen ensimmäistä pentuetta ja ne opettavat herkemmin ihmisen välttelemisen pennuilleen, kun ne ovat jo havainneet ihmisen olennoksi joka on sille haitallinen. Samalla uudelle paikkakunnalle saapuneet sudet eivät pääse aiheuttamaan pelkoa ja uhkaa ihmisille, jolloin niiden hyväksyntä on suurempaa, kuin täysin ennaltaehkäisyä vailla olevalla alueella, jossa sudet voivat ryhtyä kulkemaan lähellä ihmistä ihmisen aiheuttaman vaaran puuttuessa.
Ajatus "jalostuksesta" voi olla joidenkin mielestä makaaberi ja että ihmisen tulisi olla se joka muuttuu. Valitettavasti tämä tapa ei näytä auttavan. Koulutus ja tietoisuuden lisääminen eivät ole auttaneet ihmisten asenteiden muuttamiseksi sen enempää meillä kuin maailmallakaan. Eläimen suojelustatuksella tai osuudella monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ei ole väliä niin kauan kun eläimestä on ongelmaa ja ihmiset tuntevat eläimen aiheuttavan vaaraa. Nämä tuntemukset ovat kulmakivinä siinä rakennelmassa jota paremman termin puutteessa "susivihaksi" kutsutaan. Poistamalla nämä tuntemukset edistetään suden hyväksyttävyyttä osana lajistoamme. Tuntemukset ovat kuitenkin vain ns, oireita ongelmasta, joka on susien käytös ja lopulta pohjimmiltaan me ihmiset. Olemme luoneet tiukalla suojelutoiminnalla lopulta susille niiden haitaksi olevan ympäristön. Tiukalla suojelulla sudelle on mahdollistettu arkuuden vähentyminen ihmisiä kohtaan. jolloin sudet ovat ryhtyneet hyödyntämään ihmisten läheisyydessä olevia rikkaampia riista-alueita ja täten tottuneet ihmisten hajuun ja heidän läsnäoloonsa ympäristössä. Vähentynyt arkuus johtaa lisääntyneisiin kohtaamisiin ihmisten ja heidän eläintensä kanssa. Pahimmassa tapauksessa ihminen aiheuttaa sudessa saalistusvietin laukeamisen ja ihmisen loukkaantumisen tai kuoleman tämän seurauksena. Kyseisen kaltaisen tapahtuman jälkeen jo valmiiksi negatiivinen asenne voi johtaa uudelleen 1800-luvun loppupuolen kaltaiseen tarpeeseen hävittää susi luonnosta. Tämä on täysin vastakkainen mitä suojelun tavoite, joten suden tulevaisuuden kannalta "jalostuksen" idea on muuta kuin makaaberi,
lauantai 2. toukokuuta 2015
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Facts of possible wolf hunt in Finland.
There are minimum of 150 wolves in Finland (census of february 2014). There are 29 packs with confirmed reproduction last summer. 5 of these are border packs (they live in the border of Finland and Russia). Also there are 9 unconfirmed reproductions inside Finland borders gnd 3 unconfirmed in the border packs.
The licensed hunting is going to be strictly regulated. Only 30 hunters are allowed to take part of the hunt per license. There must 1 leader and two vice leaders per hunt. All hunters should be experienced and their names are written up.
The number of licenses to be given would be maximum of 29. It can be lower than this. The duration of a license is 21 days. Each one of the licenses is considered individually and each license is appointed to a certain pack from where a young individual can be removed.
The hunting itself is a part of two-year test. During these 2 years the effect of hunting on the behavior and viability of the wolf population is assessed and if no issues with viability is noticed and the behavior of wolves changes the regulated hunting could continue in the future with the same rules and restrictions as during the test period.
What comes to the restrictions from EU, the article 16 of Habitats directive gives a chance to derogate from the tight protection.
1. Provided that there is no satisfactory alternative and the derogation is not detrimental to the maintenance of the populations of the species concerned at a favourable conservation status in their natural range, Member States may derogate from the provisions of Articles 12, 13, 14 and 15 (a) and (b):
...
(e) to allow, under strictly supervised conditions, on a selective basis and to a limited extent, the taking or keeping of certain specimens of the species listed in Annex IV in limited numbers specified by the competent national authorities.
The sub-clause (e) allows restricted hunting if the favorable conservation status is reached.
In the Wolf Management Plan of Finland (2007) the amount of reproductions must be a minimum of 20 per year if the amount of immigration from Russia stays the same. In case the immigration is smaller the amount of yearly reproductions must be a minimum of 25. This has been exceeded so the derogation is possible.
The reason for the hunt is mostly the changed behavior of wolves and the fear their behavior causes. It is also a a test to find out if a carrot is a better motivator than the stick what comes to reduce poaching and it's silent acceptance.
The licensed hunting is going to be strictly regulated. Only 30 hunters are allowed to take part of the hunt per license. There must 1 leader and two vice leaders per hunt. All hunters should be experienced and their names are written up.
The number of licenses to be given would be maximum of 29. It can be lower than this. The duration of a license is 21 days. Each one of the licenses is considered individually and each license is appointed to a certain pack from where a young individual can be removed.
The hunting itself is a part of two-year test. During these 2 years the effect of hunting on the behavior and viability of the wolf population is assessed and if no issues with viability is noticed and the behavior of wolves changes the regulated hunting could continue in the future with the same rules and restrictions as during the test period.
What comes to the restrictions from EU, the article 16 of Habitats directive gives a chance to derogate from the tight protection.
1. Provided that there is no satisfactory alternative and the derogation is not detrimental to the maintenance of the populations of the species concerned at a favourable conservation status in their natural range, Member States may derogate from the provisions of Articles 12, 13, 14 and 15 (a) and (b):
...
(e) to allow, under strictly supervised conditions, on a selective basis and to a limited extent, the taking or keeping of certain specimens of the species listed in Annex IV in limited numbers specified by the competent national authorities.
The sub-clause (e) allows restricted hunting if the favorable conservation status is reached.
In the Wolf Management Plan of Finland (2007) the amount of reproductions must be a minimum of 20 per year if the amount of immigration from Russia stays the same. In case the immigration is smaller the amount of yearly reproductions must be a minimum of 25. This has been exceeded so the derogation is possible.
The reason for the hunt is mostly the changed behavior of wolves and the fear their behavior causes. It is also a a test to find out if a carrot is a better motivator than the stick what comes to reduce poaching and it's silent acceptance.
TT
lauantai 10. tammikuuta 2015
How to combine protection and human safety?
I wrote about this topic in Finnish in mid-December. Now I have come to the point where I want to share this writing to my non-finnish readers, since I might help to understand the current situation in Finnish wolf issue.
The conversation about wolves has heated up again. Against each other are the safety of humans and right to live without constant fear and the protection of wolves.
Both have their supporters and adversaries. Is one of these more important than other?
I don't believe so.
These to things should be combined in a way that would satisfy majority on people. There won't be a day when everyone accepts wolves existence nor there will be a day when all will accept the measures needed to affect wolf behavior and their amount. Gladly, most of the people how ever will accept a genuine compromise where human safety is taken in to account as well as preserving the wolf population in our country.
What would this kind of compromise require then?
Depending of who you ask, current situation is either favoring humans or wolves. On my own point of view, the scale is tipped more towards wolves and their protection. To balance the scale, some individuals from the wolf population needs to be removed. These are the individuals that are too bold and come to settlement and yards of humans after easy prey or in the need of controlling their territory by killing dogs even in front of humans.
Because wolf is so called top-predator that doesn't have natural enemies in their "natural" habitat outside of their own species, it is natural for wolf not to fear humans if it doesn't have any negative experiences of humans or it hasn't learned this from it's parents. For the preservation of the wolf population it would be best for wolves and humans alike to "remind" wolves that a human is a predator hunting them, thus leading wolves to avoid contact with humans. This "lesson" is the reason why people assume that wolves are naturally shy of people and like to live in the wilderness because of this. This is assumption we humans have made out of wolves need to stay alive and thus staying further away from humans.
Hopefully the new wolf management plan can keep it's planned licenced hunt and the more easier (bureaucratically lighter) protection hunts after it has gone through it's comment round. These two methods are unfortunately necessary at first since wolves have already learned to benefit from humans and have started to consider human presence as irrelevant as the wind rustling through leaves of a tree. The preventive methods aren't effective any more to have an impact for wolves behavior and their distrust for humans. The fencing does protect the animals, but the problem will just move to the unprotected pasture of another area end the core issue isn't solved at all.
Due being a predator, wolf has to learn quickly and after whole population has been "taught" to avoid people again the amount of problem individuals will drop and those problematic individuals that do occur are most likely injured or otherwise sick and removing them wouldn't endanger the long therm survival of wolf population.
In the States a observation has been made that wolves learn to avoid airplanes from where they have been gunned by going to hide inside a forest. I don't doubt a moment that our wolves wouldn't be able to connect human presence and for example barking of the dogs with the hunting and the killing of a pack member if the hunt is done properly. In this there is a chance to failure, since animals tend to connect new things in their environment to the act of hunting. In this case to hide human scent is a mistake since the idea is to give wolves a clear connection between humans and their scent to the act of hunting itself. Thus when going to hunt wolves it would be wisest to make oneself smell as much of a human as possible unlike usually when the human scent is to be hidden or removed.
When the wolf population has learned that humans are a hazard the management can be focused on keeping the population healthy and viable. This requires that we learn from our past and will not let the situation to return back to the current one. The licence hunt where 1-2 individuals from a pack is removed after it has had a successful breeding, would keep up the shyness of wolves thus eliminating the need for poaching and it's acceptance completely I hope.
The future population management could be based on information from DNA as it is currently in Sweden. Even though wolf is a wild animal, to ensure well-being of both wolves and humans alike, we need to control their numbers and using DNA we can make the population estimate more reliably than today, since the current number of wolves isn't clear without knowledge of territorial boundaries and relatedness of individuals. It is also vital to get a better picture of the packs living in the border area between Finland and Russia to help prevent the inbreeding of wolf population. If the border area is filled with packs, the immigrating individuals can't go safely through them and bring new blood to our wolf population.
From this year onward, we hopefully can balance the scale between protection and humans. It is possible though that momentarily the scale will tip to favor humans, but it should not be allowed to stay in this position and it should be actively restored to it's balanced state.
The conversation about wolves has heated up again. Against each other are the safety of humans and right to live without constant fear and the protection of wolves.
Both have their supporters and adversaries. Is one of these more important than other?
I don't believe so.
These to things should be combined in a way that would satisfy majority on people. There won't be a day when everyone accepts wolves existence nor there will be a day when all will accept the measures needed to affect wolf behavior and their amount. Gladly, most of the people how ever will accept a genuine compromise where human safety is taken in to account as well as preserving the wolf population in our country.
What would this kind of compromise require then?
Depending of who you ask, current situation is either favoring humans or wolves. On my own point of view, the scale is tipped more towards wolves and their protection. To balance the scale, some individuals from the wolf population needs to be removed. These are the individuals that are too bold and come to settlement and yards of humans after easy prey or in the need of controlling their territory by killing dogs even in front of humans.
Because wolf is so called top-predator that doesn't have natural enemies in their "natural" habitat outside of their own species, it is natural for wolf not to fear humans if it doesn't have any negative experiences of humans or it hasn't learned this from it's parents. For the preservation of the wolf population it would be best for wolves and humans alike to "remind" wolves that a human is a predator hunting them, thus leading wolves to avoid contact with humans. This "lesson" is the reason why people assume that wolves are naturally shy of people and like to live in the wilderness because of this. This is assumption we humans have made out of wolves need to stay alive and thus staying further away from humans.
Hopefully the new wolf management plan can keep it's planned licenced hunt and the more easier (bureaucratically lighter) protection hunts after it has gone through it's comment round. These two methods are unfortunately necessary at first since wolves have already learned to benefit from humans and have started to consider human presence as irrelevant as the wind rustling through leaves of a tree. The preventive methods aren't effective any more to have an impact for wolves behavior and their distrust for humans. The fencing does protect the animals, but the problem will just move to the unprotected pasture of another area end the core issue isn't solved at all.
Due being a predator, wolf has to learn quickly and after whole population has been "taught" to avoid people again the amount of problem individuals will drop and those problematic individuals that do occur are most likely injured or otherwise sick and removing them wouldn't endanger the long therm survival of wolf population.
In the States a observation has been made that wolves learn to avoid airplanes from where they have been gunned by going to hide inside a forest. I don't doubt a moment that our wolves wouldn't be able to connect human presence and for example barking of the dogs with the hunting and the killing of a pack member if the hunt is done properly. In this there is a chance to failure, since animals tend to connect new things in their environment to the act of hunting. In this case to hide human scent is a mistake since the idea is to give wolves a clear connection between humans and their scent to the act of hunting itself. Thus when going to hunt wolves it would be wisest to make oneself smell as much of a human as possible unlike usually when the human scent is to be hidden or removed.
When the wolf population has learned that humans are a hazard the management can be focused on keeping the population healthy and viable. This requires that we learn from our past and will not let the situation to return back to the current one. The licence hunt where 1-2 individuals from a pack is removed after it has had a successful breeding, would keep up the shyness of wolves thus eliminating the need for poaching and it's acceptance completely I hope.
The future population management could be based on information from DNA as it is currently in Sweden. Even though wolf is a wild animal, to ensure well-being of both wolves and humans alike, we need to control their numbers and using DNA we can make the population estimate more reliably than today, since the current number of wolves isn't clear without knowledge of territorial boundaries and relatedness of individuals. It is also vital to get a better picture of the packs living in the border area between Finland and Russia to help prevent the inbreeding of wolf population. If the border area is filled with packs, the immigrating individuals can't go safely through them and bring new blood to our wolf population.
From this year onward, we hopefully can balance the scale between protection and humans. It is possible though that momentarily the scale will tip to favor humans, but it should not be allowed to stay in this position and it should be actively restored to it's balanced state.
tiistai 30. joulukuuta 2014
Summary of the year 2014 with wolves
One year has just passed and it is time to sum up what the year 2014 has offered to us regarding wolves in Finland.
The year started with a rather exotic news: A wolf was found dead in a haybarn, in munincipality of Köyliö. The animal was mostly hairless, so mange was considered initially -and later confirmed- as the cause of death. The Köyliö pack was under tighter surveillance due the mange, but no other member of the pack was found dead nor required to be put down due mange.
In February the Game and Fisheries Research announced that the wolf population estimate was 140-155 wolves. If all the wolves in Finland-Russia border area would be counted to Finnish population, the amount of wolves would have been 150-170 wolves.
The amount of packs was 16 (10 in previous year) and amount of pairs was 14 (down from previous year's 19 pairs).
The wolf conversation stayed heated through the whole year. Most of the conversation revolved around controlling the wolf population, since the new wolf management plan was being assembled throughout the year. A study had concluded at the end of year 2013 that the large predator policy was failed and needed to be revised. Thus starting the update process of wolf management plan.
Preparing of the management plan started with a internet forum, where anyone could comment on the conversation topics with their own name. Initial plan was to keep the forum up from halfway of February to mid-April. The forum was so popular and comments came raining down more than expected, so the forum closed up one and a half month later than planned. During the same time a survey was made to compare opinions between people living inside of wolf territories and those outside of territories.
In september the territory workshops were held in 10 places with a confirmed and established wolf packs to hear out what local people had to offer for wolf management. The workshops were a success and several new ideas were introduced during these workshops.
The updating process included also specialist workshops, in which topics of genetic purity, legislation and reindeer herding area were discussed.
During the fall a case of poaching was in court. The defendants had killed 3 wolves in Perho munincipality. The main theme of the case was animals genetic purity. The prosecutor considered animals pure wolves, as the University of Oulu had made a DNA comparison of killed individuals and a DNA database of over 400 wolves gathered between mid-90's to present day. The defense how ever had sent samples from the killed individuals to a laboratory in Russia and got different results, backing up the defendants allegation of killed individuals being wolf-dog hybrids rather than pure wolves. The basis of this allegation lies in the history. 20 years ago there was a pack consisting of wolf-dog hybrids and wolves. Only 4 of the animals (3 hybrids and 1 wolf) were removed leathally. Remaining animals (some say over 10 individuals, including a pregnant female), were let to live, since hunters didn't get more licences to remove animals.
The court ruling will be decided in January.
Throughout the year, most likely due Perho case, a unusually large number of poaching suspicions were aroused. Some appeared to be false and done to simply denigrate hunters in general. Most severe cases of anti-hunter behavior included vandalism to cars and threath-calls to hunters and their family members.
Also due the Perho case a wave of suspicion towards genetic purity of wolf population has arisen. Unusually light colored wolves and wolves diminished fear for humans have been considered a proof of wolf-dog hybridization in wolves of Finland. Claims of wolf-dog hybrids amounts go as high as being more than half of the Finnish wolf population. The official results how ever tell of only 3 confirmed hybridization events, in which two hybrids were adults and a one litter found dead during winter of 2010.
The management plan draft was published for comments in November. Few days earlier a new estimate of wolf packs was announced. The new estimate told that there were minimum of 24 packs that resided full-time inside borders of Finland. Minimum of 5 packs resided in the border area of Finland and Russia. The total amount of packs that had reproduced this year ranges between 29 and 41. The uncertainty is big due long wait for snow cover so that the uncertain packs could be confirmed.
At the same time with the management plan draft a new decree concerning hunting of wolves with population management licenses was published for comments. It contains a quota of 29 wolves. (amount of minimum reproduced packs.) These licenses would be used to remove young individuals from wolf packs to restore pack's fear for humans. The amount and final rules regarding hunting will be decided after comment period ends in 14th of January for the management plan draft and the decree.
During the year there have been several pro-wolf, anti-wolf and neutral manifestations, petitions and so on. Both anti- and pro-wolf campaigns have used their own version of truth starting from bigger or smaller number of wolves than the official consensus and either over- or underestimating wolves influence on lives of people who share surroundings of their homes with wolves.
The neutral manifestations/petitions haven't gone to the extremes and they have mostly been criticizing the politics and political field's deafness towards voices and concerns of people living in areas with wolves.
The problems wolves have caused this year are mostly killings of hunting dogs, although few pet dogs have been taken from yards and even from cages. The current number of killed and attacked dogs after first of August (beginning of hunting season) has risen to 50 dogs according to map service maintained by private person. Also sheep and cattle attacks have occurred ( sheep: 13 instances, 48 animals; cattle: 6 instances, 9 animals). Official count (reported to registry for game animal caused damage) of dogs is 24 individuals. The financial amount of damage is approximately 98 000€ (119 170 USD).
This was my small summary of main events concerning wolves in Finland 2014.
Thank you for this year and Happy New Year 2015!
The year started with a rather exotic news: A wolf was found dead in a haybarn, in munincipality of Köyliö. The animal was mostly hairless, so mange was considered initially -and later confirmed- as the cause of death. The Köyliö pack was under tighter surveillance due the mange, but no other member of the pack was found dead nor required to be put down due mange.
In February the Game and Fisheries Research announced that the wolf population estimate was 140-155 wolves. If all the wolves in Finland-Russia border area would be counted to Finnish population, the amount of wolves would have been 150-170 wolves.
The amount of packs was 16 (10 in previous year) and amount of pairs was 14 (down from previous year's 19 pairs).
The wolf conversation stayed heated through the whole year. Most of the conversation revolved around controlling the wolf population, since the new wolf management plan was being assembled throughout the year. A study had concluded at the end of year 2013 that the large predator policy was failed and needed to be revised. Thus starting the update process of wolf management plan.
Preparing of the management plan started with a internet forum, where anyone could comment on the conversation topics with their own name. Initial plan was to keep the forum up from halfway of February to mid-April. The forum was so popular and comments came raining down more than expected, so the forum closed up one and a half month later than planned. During the same time a survey was made to compare opinions between people living inside of wolf territories and those outside of territories.
In september the territory workshops were held in 10 places with a confirmed and established wolf packs to hear out what local people had to offer for wolf management. The workshops were a success and several new ideas were introduced during these workshops.
The updating process included also specialist workshops, in which topics of genetic purity, legislation and reindeer herding area were discussed.
During the fall a case of poaching was in court. The defendants had killed 3 wolves in Perho munincipality. The main theme of the case was animals genetic purity. The prosecutor considered animals pure wolves, as the University of Oulu had made a DNA comparison of killed individuals and a DNA database of over 400 wolves gathered between mid-90's to present day. The defense how ever had sent samples from the killed individuals to a laboratory in Russia and got different results, backing up the defendants allegation of killed individuals being wolf-dog hybrids rather than pure wolves. The basis of this allegation lies in the history. 20 years ago there was a pack consisting of wolf-dog hybrids and wolves. Only 4 of the animals (3 hybrids and 1 wolf) were removed leathally. Remaining animals (some say over 10 individuals, including a pregnant female), were let to live, since hunters didn't get more licences to remove animals.
The court ruling will be decided in January.
Throughout the year, most likely due Perho case, a unusually large number of poaching suspicions were aroused. Some appeared to be false and done to simply denigrate hunters in general. Most severe cases of anti-hunter behavior included vandalism to cars and threath-calls to hunters and their family members.
Also due the Perho case a wave of suspicion towards genetic purity of wolf population has arisen. Unusually light colored wolves and wolves diminished fear for humans have been considered a proof of wolf-dog hybridization in wolves of Finland. Claims of wolf-dog hybrids amounts go as high as being more than half of the Finnish wolf population. The official results how ever tell of only 3 confirmed hybridization events, in which two hybrids were adults and a one litter found dead during winter of 2010.
The management plan draft was published for comments in November. Few days earlier a new estimate of wolf packs was announced. The new estimate told that there were minimum of 24 packs that resided full-time inside borders of Finland. Minimum of 5 packs resided in the border area of Finland and Russia. The total amount of packs that had reproduced this year ranges between 29 and 41. The uncertainty is big due long wait for snow cover so that the uncertain packs could be confirmed.
At the same time with the management plan draft a new decree concerning hunting of wolves with population management licenses was published for comments. It contains a quota of 29 wolves. (amount of minimum reproduced packs.) These licenses would be used to remove young individuals from wolf packs to restore pack's fear for humans. The amount and final rules regarding hunting will be decided after comment period ends in 14th of January for the management plan draft and the decree.
During the year there have been several pro-wolf, anti-wolf and neutral manifestations, petitions and so on. Both anti- and pro-wolf campaigns have used their own version of truth starting from bigger or smaller number of wolves than the official consensus and either over- or underestimating wolves influence on lives of people who share surroundings of their homes with wolves.
The neutral manifestations/petitions haven't gone to the extremes and they have mostly been criticizing the politics and political field's deafness towards voices and concerns of people living in areas with wolves.
The problems wolves have caused this year are mostly killings of hunting dogs, although few pet dogs have been taken from yards and even from cages. The current number of killed and attacked dogs after first of August (beginning of hunting season) has risen to 50 dogs according to map service maintained by private person. Also sheep and cattle attacks have occurred ( sheep: 13 instances, 48 animals; cattle: 6 instances, 9 animals). Official count (reported to registry for game animal caused damage) of dogs is 24 individuals. The financial amount of damage is approximately 98 000€ (119 170 USD).
This was my small summary of main events concerning wolves in Finland 2014.
Thank you for this year and Happy New Year 2015!
Vuoden yhteenveto
Jälleen yksi vuosi on takanapäin ja näin avautuu oiva tilaisuus katsella mitä kaikkea susirintamalla on vuoden aikana tapahtunut.
Susikeskustelu pysyi vilkkaana lähes vuoden ympäri, vaikka hiljenikin hieman kesän ajaksi.
Uusi sudenhoitosuunnitelma keskustelupalstoineen, kyselyineen ja reviirityöryhmineen oli vuoden suurin tapahtuma susiin liittyen. Toista sijaa pitänee Perhon susioikeudenkäynti, jossa väännettiin peistä kaadettujen eläinten statuksesta, olivatko ne puhtaita susia (syyttäjä) vai koirasusia (puolustus). Tähän saamme oikeuden näkemyksen tammikuussa.
Myös salametsästys nousi jälleen otsikoihin voimakkaasti, todennäköisesti juurikin Perhon tapauksen johdosta. Salakaatoepäilyjen määrä nousi ja osaa pidettiin jo pelkkänä ilkivaltana metsästäjiä kohtaan. Myös myöhemmin hirven tappamaksi joutunut pantasusinaaras Rilla Sotkamosta oli salakaatoepäilyn alaisena.
Alkuvuoden susien tappamien koirien määrä jäi muutamaan kappaleeseen, mutta 1.8 tähän päivään mennessä hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden/tapettujen koirien lukumäärä nousee jo yli 50 yksilön. Vastaavaa määrää ei ole tiettävästi joutunut ennen suden tappamaksi tai hyökkäyksen kohteeksi.
Susimäärän arvoitiin hieman kasvaneen edellisestä vuodesta, ollen helmikuussa 140-155 sutta, kun se vuotta aiemmin oli samaan aikaan arviolta 120-135 yksilöä. Laumoja arvoitiin tuolloin olevan 16 kappaletta ja pareja 9 kappaletta.
Uuden sudenhoitosuunnitelman myötä siirrytään uudenlaiseen kanta-arvio ilmoittamiseen, jossa marraskuun aikana ilmoitetaan laumojen lukumäärä ja helmikuussa puolestaan yksilömäärä sekä parit. Niinpä nyt marraskuussa tuli tieto Suomen susikannan laumamääristä, joka vaihtelee pitkän lumettoman ajan vuoksi 29-41 lauman välillä. Näistä 5-9 on yhteisiä Venäjän kanssa. Varmoja laumoja, jotka sijaitsevat täysin Suomen puolella on 24 kappaletta. Jokainen näistä laumoista on lisääntynyt eli maahamme syntyi vähintään 24 susipentuetta kesän aikana. 9 laumaa on vielä epävarmoja, sillä niistä ei ollut saatavilla kuin yksi tai ei yhtään Tassu-järjestelmään kirjattua havaintoa ennen marraskuuta. Varmistettuja rajalaumoja on 5 kappaletta ja epävarmoja 3.
Varmistettujen laumojen määrästä kuitenkin käy ilmi että kanta on selkeästi kasvanut.
Uudessa hoitosuunnitelmassa esitetään otettavaksi käyttöön nk. kannanhoidolliset kaatoluvat, joiden tarkoituksena on hallita susien määrää ja vaikuttaa susien ihmisarkuuteen. Alustavan asetusluonnoksen mukaan lupia olisi käytettävissä 29 kappaletta, eli 1 kappale/lisääntynyt lauma. Tämänkaltainen verotus-ehdotus sisältyy uuteen kannanhoitosuunnitelmaan. Lupien tarkoituksena on lisätä susien ihmisarkuutta vakiintuneiden ja lisääntyneiden laumojen reviireillä kaatamalla laumasta nuori yksilö.
Koska vanha sudenhoitosuunnitelma sisältää ehdon 25 susipentueen syntymisestä ennen kannanhoidollista metsästystä, ei kyseisen kaltaista toimintaa ole päästy tekemään sitten vuoden 2006, jolloin laumojen määrä edellisen kerran ylsi yli 25 kappaleen.
Uusi sudenhoitosuunnitelma myös ehdottaa poikkeuslupien kiintiön poistamista, jolloin Riistakeskuksen työ ongelmasusien poikkeuslupien myöntämisessä helpottuu, sillä heidän ei tarvitse enää varoa kiintiön täyttymistä. Kuitenkin kiintiö voidaan ottaa uudelleen käyttöön mikäli kannan koko alkaa näyttämään vähentymisen merkkejä.
Vielä alkuvuodesta kaikki halukkaat saattoivat seurata internetin välityksellä pannoitettujen susien liikkeitä. Kyseinen palvelu jouduttiin kuitenkin sulkemaan uusintapannoituksen epäonnistumisen vuoksi. Tämän pantaseurantapalvelun tilalle tuli sitten syksyllä uusi, Tassu-järjestelmään pohjautuva karttapalvelu, johon Tassu-järjestelmään ilmoitetut suurpetohavainnot ilmestyvät kerran vuorokaudessa. Kyseisen palvelun havaintopisteet ilmoitetaan 10x10 km tarkkuudella olevilla ruuduilla. Myöhemmin karttaan tuli lisäosana pannoitettujen susien paikannustietojen perusteella kehitetyt reviirialueet valittaviksi osaksi näkymää.
Tuleva vuosi näyttää, tuleeko uudesta hoitosuunnitelmasta edellistä parempi työkalu kokonaisvaltaisesti susikannan hoitoon liittyvissä kysymyksissä, kuin mitä aiempi, epäonnistuneeksi todettu versio.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta 2015!
Susikeskustelu pysyi vilkkaana lähes vuoden ympäri, vaikka hiljenikin hieman kesän ajaksi.
Uusi sudenhoitosuunnitelma keskustelupalstoineen, kyselyineen ja reviirityöryhmineen oli vuoden suurin tapahtuma susiin liittyen. Toista sijaa pitänee Perhon susioikeudenkäynti, jossa väännettiin peistä kaadettujen eläinten statuksesta, olivatko ne puhtaita susia (syyttäjä) vai koirasusia (puolustus). Tähän saamme oikeuden näkemyksen tammikuussa.
Myös salametsästys nousi jälleen otsikoihin voimakkaasti, todennäköisesti juurikin Perhon tapauksen johdosta. Salakaatoepäilyjen määrä nousi ja osaa pidettiin jo pelkkänä ilkivaltana metsästäjiä kohtaan. Myös myöhemmin hirven tappamaksi joutunut pantasusinaaras Rilla Sotkamosta oli salakaatoepäilyn alaisena.
Alkuvuoden susien tappamien koirien määrä jäi muutamaan kappaleeseen, mutta 1.8 tähän päivään mennessä hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden/tapettujen koirien lukumäärä nousee jo yli 50 yksilön. Vastaavaa määrää ei ole tiettävästi joutunut ennen suden tappamaksi tai hyökkäyksen kohteeksi.
Susimäärän arvoitiin hieman kasvaneen edellisestä vuodesta, ollen helmikuussa 140-155 sutta, kun se vuotta aiemmin oli samaan aikaan arviolta 120-135 yksilöä. Laumoja arvoitiin tuolloin olevan 16 kappaletta ja pareja 9 kappaletta.
Uuden sudenhoitosuunnitelman myötä siirrytään uudenlaiseen kanta-arvio ilmoittamiseen, jossa marraskuun aikana ilmoitetaan laumojen lukumäärä ja helmikuussa puolestaan yksilömäärä sekä parit. Niinpä nyt marraskuussa tuli tieto Suomen susikannan laumamääristä, joka vaihtelee pitkän lumettoman ajan vuoksi 29-41 lauman välillä. Näistä 5-9 on yhteisiä Venäjän kanssa. Varmoja laumoja, jotka sijaitsevat täysin Suomen puolella on 24 kappaletta. Jokainen näistä laumoista on lisääntynyt eli maahamme syntyi vähintään 24 susipentuetta kesän aikana. 9 laumaa on vielä epävarmoja, sillä niistä ei ollut saatavilla kuin yksi tai ei yhtään Tassu-järjestelmään kirjattua havaintoa ennen marraskuuta. Varmistettuja rajalaumoja on 5 kappaletta ja epävarmoja 3.
Varmistettujen laumojen määrästä kuitenkin käy ilmi että kanta on selkeästi kasvanut.
Uudessa hoitosuunnitelmassa esitetään otettavaksi käyttöön nk. kannanhoidolliset kaatoluvat, joiden tarkoituksena on hallita susien määrää ja vaikuttaa susien ihmisarkuuteen. Alustavan asetusluonnoksen mukaan lupia olisi käytettävissä 29 kappaletta, eli 1 kappale/lisääntynyt lauma. Tämänkaltainen verotus-ehdotus sisältyy uuteen kannanhoitosuunnitelmaan. Lupien tarkoituksena on lisätä susien ihmisarkuutta vakiintuneiden ja lisääntyneiden laumojen reviireillä kaatamalla laumasta nuori yksilö.
Koska vanha sudenhoitosuunnitelma sisältää ehdon 25 susipentueen syntymisestä ennen kannanhoidollista metsästystä, ei kyseisen kaltaista toimintaa ole päästy tekemään sitten vuoden 2006, jolloin laumojen määrä edellisen kerran ylsi yli 25 kappaleen.
Uusi sudenhoitosuunnitelma myös ehdottaa poikkeuslupien kiintiön poistamista, jolloin Riistakeskuksen työ ongelmasusien poikkeuslupien myöntämisessä helpottuu, sillä heidän ei tarvitse enää varoa kiintiön täyttymistä. Kuitenkin kiintiö voidaan ottaa uudelleen käyttöön mikäli kannan koko alkaa näyttämään vähentymisen merkkejä.
Vielä alkuvuodesta kaikki halukkaat saattoivat seurata internetin välityksellä pannoitettujen susien liikkeitä. Kyseinen palvelu jouduttiin kuitenkin sulkemaan uusintapannoituksen epäonnistumisen vuoksi. Tämän pantaseurantapalvelun tilalle tuli sitten syksyllä uusi, Tassu-järjestelmään pohjautuva karttapalvelu, johon Tassu-järjestelmään ilmoitetut suurpetohavainnot ilmestyvät kerran vuorokaudessa. Kyseisen palvelun havaintopisteet ilmoitetaan 10x10 km tarkkuudella olevilla ruuduilla. Myöhemmin karttaan tuli lisäosana pannoitettujen susien paikannustietojen perusteella kehitetyt reviirialueet valittaviksi osaksi näkymää.
Tuleva vuosi näyttää, tuleeko uudesta hoitosuunnitelmasta edellistä parempi työkalu kokonaisvaltaisesti susikannan hoitoon liittyvissä kysymyksissä, kuin mitä aiempi, epäonnistuneeksi todettu versio.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta 2015!
lauantai 13. joulukuuta 2014
Tutkimuksia ja metsäpeuraa
Edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt hetki, pahoitteluni siitä. Nyt kuitenkin tulee monipolvinen teksti teille luettavaksi, joten ottakaahan hyvä asento niin aloitamme.
Tällä hetkellä odotamme niin Perhon susioikeudenkäynnin tulosta (tulee tammikuussa) kuin pian ilmestyvää Suomen susikannanhoitosuunnitelmaa, jonka on lupailtu sisältävän mm. kannanhoidollista metsästystä ja muita helpotuksia susien kanssa tekemisissä olevien elämään.
Saimme myös pari päivää sitten tuoreen ennakkoarvion susien määrästä, joka näyttäisi kertovan kannan kasvaneen, sillä laumojen määrä on 29-41 kappaletta. (8 kokonaan Suomen puolella olevaa laumaa on epävarmoja, koska niistä ei ole tullut kuin 1 tai ei yhtään lisähavaintoa alkuperäisen pentuehavainnon lisäksi.)
Sain tuossa eilen myös eräänlaisen kutsun miettimään metsäpeurakannan hoitoa tai pikemminkin sen statuksen ja vastaavan ideoimista.... Kyseessä oli siis keskustelu tuolla internetin syövereissä jossa totesin suden kanta-arvio keskustelun ohessa metsäpeuran suojelijoiden vähäisestä määrästä ja "suojelijoiden" motiivista käyttää metsäpeuraa astinlautana petoja vastaan. Tästä asia vähän kimpoili ja kumpuili menemään hiukan, mutta suostuin kyllä ideoimaan erinäisiä keinoja metsäperuran hyväksi. Näistä yksi olisi petojen metsästys, koska sillä saataisiin kuolleisuus laskemaan kaikkein tehokkaimmin ja näin elvytettyä kantaa.
Tähän ideaan linkitettynä muistin erään tutkimustuloksen Amerikoista. Siellä oli havaittu, että susien tappaminen karjavahinkojen estämiseksi näyttäisi pitkän seurannan tuloksena olevan tulokseton tai tuottavan jopa suurempia tuhoja mitä alkuperäiset tuhot olivat. Tähän tutkimukseen perustuen olen nähnyt esitettävän väitteitä ettei Suomessa susien metsästäminen siis olisi lainkaan hyödyllistä, vaan ainoastaan suojaaminen olisi se keino jolla petovahinkoja voitaisiin välttää.
Tämä väite ei kuitenkaan valitettavasti ole täysin tosi, sillä Amerikassa on todettu myös, että kun Defenders of Wildlife niminen suojelujärjestö laittoi vapaaehtoisensa auttamaan karjatilallisia ja he kiersivät ympäri karjalaumojen laidunaluetta, saivat he läsnäolollaan ja satunnaisilla pelotevälineillä pidettyä karjavahingot olemattomina. Ainoastaan kun heidän vapaaehtoisensa eivät olleet paikalla, sudet tekivät vahinkoa. Näiden kahden havainnon/tutkimuksen perusteella voimme päätellä sen verran, että jos susi on oppinut ihmisen haitallisuuden, se varoo ja väistää ihmistä vaikka sillä olisikin ruokaa saatavilla jos se vain uskaltaisi ihmisen läheisyyteen. Toinen tutkimusten tulos pätee puolestaan Suomessa vain poronhoidon suhteen. Nimittäin tämä metsästyksen negatiivinen vaikutus.
Meillä ja Amerikoissa on huomattavasti erilainen karjanpito kulttuuri. Tuolla suuren meren toisella puolen karjaa pidetään kuin poroja meillä. Siksi metsästyksen negatiivista vaikutusta karja-vahinkoihin ei voida soveltaa karja-vahinkoihin täällä meillä, koska eläimet eivät laidunna täysin vapaasti, puoliksi villinä luonnossa vaan ne ovat yleensä aina lähellä asutusta ja ihmisiä.
Tästä pääsemmekin pienen mutkan kautta takaisin metsäpeuraan ja suteen. Uuden kannanhoitosuunnitelman valmistelutilaisuuksissa oli puhetta myös metsäpeurasta ja sudesta. Ainakin siellä jossa olin paikalla, olivat paikalliset ymmärtäneet että susien totaalinen hävittäminen alueelta ei lopulta ratkaisisi metsäpeuran ongelmaa, koska sinne tulisi vain uudet sudet. Sen sijaan yhden lauman pitäminen ja sen kontrolloiminen pitäisi molempien eläinten kannan kunnossa. Susien laumakokoa kontrolloimalla ei lauman aiheuttama saalistuspaine nouse yli metsäpeuran lisääntymiskyvyn ja lauma pitää alueeltaan loitolla muut sudet, jotka verottaisivat peuroja. Näin saataisiin molemmille eläinlajeille taattua säilyminen lajistossamme.
Ja vielä sitten vielä sukellus yhteen tutkimukseen:
Kanadassa on todettu, että voimakkaasti metsästetyllä susikannalla on korkeammat stressi- ja lisääntymishormoni-tasot kuin mitä vähän metsästetyllä. Lisääntymishormonin osalta voimakas metsästys siis kompensoituu voimakkaalla lisääntymisellä. Stressillä puolestaan todettiin olevan mahdollisia evolutiivisia vaikutuksia (stressi vaikuttaa mm. mutaatioiden määrään). Metsästyksen havaittiin myös pienentävän laumakokoja, joka puolestaan vaikuttaa susien metsästystapoihin, johtaa tappojen voimakkaampaan puolustamiseen raadonsyöjiltä ja voi lisätä konflikteja ihmisten ja karjan kanssa.
Stress in Wolves (Bryan et al. 2014)
Effects of Wolf Mortality on Livestock Depredations (Wielgus et Peebles 2014)'
Defenders Of Wildlife: Wood River Valley Program
Tällä hetkellä odotamme niin Perhon susioikeudenkäynnin tulosta (tulee tammikuussa) kuin pian ilmestyvää Suomen susikannanhoitosuunnitelmaa, jonka on lupailtu sisältävän mm. kannanhoidollista metsästystä ja muita helpotuksia susien kanssa tekemisissä olevien elämään.
Saimme myös pari päivää sitten tuoreen ennakkoarvion susien määrästä, joka näyttäisi kertovan kannan kasvaneen, sillä laumojen määrä on 29-41 kappaletta. (8 kokonaan Suomen puolella olevaa laumaa on epävarmoja, koska niistä ei ole tullut kuin 1 tai ei yhtään lisähavaintoa alkuperäisen pentuehavainnon lisäksi.)
Sain tuossa eilen myös eräänlaisen kutsun miettimään metsäpeurakannan hoitoa tai pikemminkin sen statuksen ja vastaavan ideoimista.... Kyseessä oli siis keskustelu tuolla internetin syövereissä jossa totesin suden kanta-arvio keskustelun ohessa metsäpeuran suojelijoiden vähäisestä määrästä ja "suojelijoiden" motiivista käyttää metsäpeuraa astinlautana petoja vastaan. Tästä asia vähän kimpoili ja kumpuili menemään hiukan, mutta suostuin kyllä ideoimaan erinäisiä keinoja metsäperuran hyväksi. Näistä yksi olisi petojen metsästys, koska sillä saataisiin kuolleisuus laskemaan kaikkein tehokkaimmin ja näin elvytettyä kantaa.
Tähän ideaan linkitettynä muistin erään tutkimustuloksen Amerikoista. Siellä oli havaittu, että susien tappaminen karjavahinkojen estämiseksi näyttäisi pitkän seurannan tuloksena olevan tulokseton tai tuottavan jopa suurempia tuhoja mitä alkuperäiset tuhot olivat. Tähän tutkimukseen perustuen olen nähnyt esitettävän väitteitä ettei Suomessa susien metsästäminen siis olisi lainkaan hyödyllistä, vaan ainoastaan suojaaminen olisi se keino jolla petovahinkoja voitaisiin välttää.
Tämä väite ei kuitenkaan valitettavasti ole täysin tosi, sillä Amerikassa on todettu myös, että kun Defenders of Wildlife niminen suojelujärjestö laittoi vapaaehtoisensa auttamaan karjatilallisia ja he kiersivät ympäri karjalaumojen laidunaluetta, saivat he läsnäolollaan ja satunnaisilla pelotevälineillä pidettyä karjavahingot olemattomina. Ainoastaan kun heidän vapaaehtoisensa eivät olleet paikalla, sudet tekivät vahinkoa. Näiden kahden havainnon/tutkimuksen perusteella voimme päätellä sen verran, että jos susi on oppinut ihmisen haitallisuuden, se varoo ja väistää ihmistä vaikka sillä olisikin ruokaa saatavilla jos se vain uskaltaisi ihmisen läheisyyteen. Toinen tutkimusten tulos pätee puolestaan Suomessa vain poronhoidon suhteen. Nimittäin tämä metsästyksen negatiivinen vaikutus.
Meillä ja Amerikoissa on huomattavasti erilainen karjanpito kulttuuri. Tuolla suuren meren toisella puolen karjaa pidetään kuin poroja meillä. Siksi metsästyksen negatiivista vaikutusta karja-vahinkoihin ei voida soveltaa karja-vahinkoihin täällä meillä, koska eläimet eivät laidunna täysin vapaasti, puoliksi villinä luonnossa vaan ne ovat yleensä aina lähellä asutusta ja ihmisiä.
Tästä pääsemmekin pienen mutkan kautta takaisin metsäpeuraan ja suteen. Uuden kannanhoitosuunnitelman valmistelutilaisuuksissa oli puhetta myös metsäpeurasta ja sudesta. Ainakin siellä jossa olin paikalla, olivat paikalliset ymmärtäneet että susien totaalinen hävittäminen alueelta ei lopulta ratkaisisi metsäpeuran ongelmaa, koska sinne tulisi vain uudet sudet. Sen sijaan yhden lauman pitäminen ja sen kontrolloiminen pitäisi molempien eläinten kannan kunnossa. Susien laumakokoa kontrolloimalla ei lauman aiheuttama saalistuspaine nouse yli metsäpeuran lisääntymiskyvyn ja lauma pitää alueeltaan loitolla muut sudet, jotka verottaisivat peuroja. Näin saataisiin molemmille eläinlajeille taattua säilyminen lajistossamme.
Ja vielä sitten vielä sukellus yhteen tutkimukseen:
Kanadassa on todettu, että voimakkaasti metsästetyllä susikannalla on korkeammat stressi- ja lisääntymishormoni-tasot kuin mitä vähän metsästetyllä. Lisääntymishormonin osalta voimakas metsästys siis kompensoituu voimakkaalla lisääntymisellä. Stressillä puolestaan todettiin olevan mahdollisia evolutiivisia vaikutuksia (stressi vaikuttaa mm. mutaatioiden määrään). Metsästyksen havaittiin myös pienentävän laumakokoja, joka puolestaan vaikuttaa susien metsästystapoihin, johtaa tappojen voimakkaampaan puolustamiseen raadonsyöjiltä ja voi lisätä konflikteja ihmisten ja karjan kanssa.
Stress in Wolves (Bryan et al. 2014)
Effects of Wolf Mortality on Livestock Depredations (Wielgus et Peebles 2014)'
Defenders Of Wildlife: Wood River Valley Program
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Kuinka yhdistää suojelu ja turvallisuus?
Susikysymys on jälleen kuumentunut. Jatkuvassa vastakkainasettelussa on ihmisten turvallisuus ja oikeus elää ilman jatkuvaa pelkoa sekä susien suojelu.
Molemmilla on sekä kannattajansa että vastustajansa. Voidaanko toinen nostaa täysin toisen yläpuolelle? Mielestäni ei.
Molemmilla on sekä kannattajansa että vastustajansa. Voidaanko toinen nostaa täysin toisen yläpuolelle? Mielestäni ei.
Nämä kaksi pitäisi saada sovitettua yhteen mahdollisimman suurta osaa ihmisistä tyydyttävällä tavalla. Kaikki eivät tule koskaan hyväksymään susien olemassaomoa eivätkä kaikki tule hyväksymään sitä, että susien käytöstä ja määrää hallinnoidaan. Suurin osa onneksi kuitenkin tulee hyväksymään aidon kompromissi ratkaisun, jossa turvataan sekä ihmisten turvallisuus että susikannan säilyttäminen maassamme.
Mitä tämä kompromissi sitten vaatisi?
Tämän hetkinen tilanne on henkilöstä riippuen joko enemmän ihmisten tai susien puolella. Omasta näkökulmastani vaaka painottuu enemmän susien ja suojelun puolelle. Vaa'an tasapainottamiseksi joudutaan myös poistamaan yksilöitä susikannasta, jotka ovat liian rohkeita ja tulevat ruoan tai reviirin hallinnan vuoksi ihmisten pihoille ja ottavat koiria läheltä ihmistä metsässä.
Koska susi on ns. huippupeto, jolla ei ole nk. luonnollisessa elinympäristössään vihollisia oman lajinsa ulkopuolella, on sille luontaista olla pelkäämättä ihmistä jos sillä ei ole kokemusta ihmisen vaarallisuudesta tai sen vanhemmat eivät ole sille tätä ominaisuutta opettaneet. Susikannan säilymisen kannalta olisi suotavaa, jotta susille saataisiin jälleen opetettua ihmisen olevan sitä metsästävä peto, jolloin se alkaa välttelemään tekemisissä olemista ihmisen kanssa. Tämä ns. oppi on syy siihen, että suden oletetaan olevan luontaisesti ihmisiä välttelevä "erämaan asukki". Tämä on kuitenkin meidän ihmisten oppima harhakuva joka on suoraa seurausta suden tarpeesta pysytellä hengissä ja jatkaa sukuaan.
Uusi kannanhoitosuunnitelma toivottavasti saa pitää lausuntokierroksen jälkeen siihen suunnitellut kannanhoidollisen ja keveämmän poikkeuslupapyynnin. Nämä kaksi menetelmää ovat alkuvaiheessa valitettavan välttämättömiä, sillä sudet ovat oppineet jo hyvin voimakkaasti sekä hyötymään ihmisestä sekä pitämään ihmisen läsnäoloa yhtä huomionarvoisena kuin puiden lehtien havinaa tuulessa. Ennaltaehkäisevät keinot eivät ole enää tällä hetkellä toimivia ainakaan siinä suhteessa, että ne vahvistaisivat suden epäluuloa ja varovaisuutta ihmistä kohtaan. Petoaidat suojaavat kyllä eläimiä, mutta yhden peltolohkon suojaaminen johtaa vain siihen että sudet etsiytyvät helpomman ravinnon perässä suojaamattomalle alueelle, eivätkä ongelmat siis lopu, ne vain siirtyvät muualle.
Koska suden on petoeäimenä oltava nopea oppimaan, ei ongelmallisia yksilöitä tule olemaan juurikaan sen jälkeen kun susikanta on kokonaisuudessaan jälleen oppinut että ihminen on sille vaarallinen ja sitä on suotuisaa väistää.
Amerikassa tehdyn havainnon perusteella sudet oppivat nopeasti esimerkiksi lentokoneen ja tappamisen välisen yhteyden ja piiloutuvat lentokoneen äänen kuullessaan metsän siimekseen josta niitä ei näe lentokoneesta. En epäile hetkeäkään etteivätkö omat sutemme oppisi yhtä nopeasti yhdistämään ihmisen metsästyksellä aiheuttamaan ahdistelua ja esimerkiksi koirien haukuntaa metsästystilanteeseen ja vaaraan. Tässä on kuitenkin olemassa virheen paikka, sillä eläimet oppivat yleensä yhdistämään vaaran aiemmin tuntemattomaan asiaan. Tällöin esimerkiksi ihmisen hajun piilottaminen on virhe, sillä tarkoituksena on nimenomaan aiheuttaa sudelle mielleyhtymä ihmisen (haju) ja vaaran välille. Niinpä susijahtiin lähtiessä olisikin viisainta saada vaatteensa ja muut haisemaan mahdollisimman paljon ihmiseltä, toisin kuin yleensä metsästyksessä jossa ihmisen haju pyritään piilottamaan.
Kun susikanta saadaan oppimaan ihmisen vaarallisuus, voidaan jälleen keskittyä enemmän kannan terveyteen ja elinvoimaisena pitämiseen. Tämäkin vaatii kuitenkin sen, että otamme menneisyydestä opiksemme emmekä anna tilanteen palata nykyisen kaltaiseksi. Kannanhoidollinen metsästys, jolloin esimerkiksi lisääntyneestä laumasta poistetaan 1-2 keväistä pentua, ylläpitää susien arkuutta ihmistä kohtaan jolloin tarve ongelmayksilöiden mahdolliseen laittomaan poistamiseen vähenee ja toivottavasti katoaa kokonaan.
Kannan tuleva hoito voisi myös tulevaisuudessa toimia enemmänkin DNA-tiedon pohjalta, kuten Ruotsissa jo tehdään. Vaikka susi onkin villieläin, joudumme silti susien ja ihmisten hyvinvoinnin vuoksi rajoittamaan niiden määrää ja DNA-tiedon avulla pystymme myös varmistamaan paremmin susien todellisen määrän, joka on tällä hetkellä hyvin epävarmaa ilman tietoa reviirien laajuudesta tai esimerkiksi sukulaisuussuhteista. Myös raja-alueen susimäärän saaminen parempaan tietoon on hyvin tärkeää sisäsiittoisuuden ehkäisemisen kannalta, sillä täynnä reviirejä oleva raja estää uusien yksilöiden saapumisen lisäämään kannan geenipohjaa.
Ensivuodesta lähtien toivottavasti vaakakupit saadaan tasapainotettua suojelun ja ihmisten välillä. Mahdollista on kuitenkin, että vaakakuppi painuu toivottavasti vain hetkellisesti enemmän ihmisiä suosivaksi, mutta se tulisi kuitenkin ehdottomasti palauttaa tasapainoon, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin molempien vaakakuppien kannattajien taholta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)