Susikeskustelun vuodenajat

Susikeskustelu velloo internetissä samoja uriaan vuodenajasta riippuen. Alkuvuodesta, kun metsästyskautta on vielä jäljellä ja kanta-arviot tulevat, ovat susivahingot ja susien määrä eniten tapetilla.
Keskustelu on suhteellisen kiivasta ja jokainen koiran menetys kiivastuttaa hetkeksi laimentunutta keskustelua uudelleen.

 Maaliskuun lopussa susikeskustelu alkaa hiljentyä ja liikkuu satunnaisilla urilla kesän ajan, kiihtyen satunnaisten uutisten johdosta hetkellisesti uudelleen.
Metsissä ei enää liiku metsästäjiä koirineen ja sudet siirtyvät lähemmäs pesäpaikkojaan pentujen syntyessä. Satunnaiset susihavainnot ja vahingot alkavat ilmestyä uutisiin ja internetkeskusteluihin keskikesän tietämillä mutta pysyvät vieä harvinaisina. Näinä kuukausina keskustelun sisältö on ennemmän tai vähemmän asiaan liittymätöntä.

Loppupuolella kesää sudet ilmaantuvat jälleen tiheämmin niin uutisiin kuin ihmisten näkyvillekin, johtaen kiivaaseen väittelyyn niin susien uhanalaisuudesta kuin yksittäisten eläinten lajinmäärityksestäkin. Elo-syyskuu on jälleen susikeskustelijoiden heräämisen aika ja keskustelut kiivastuvat jälleen, kun aiheita alkaa tippumaan ensin hitaasti, mutta nopenevalla tahdilla ihmisten ja susien siirtyessä liikkumaan samoille saloille.


Talven kuukausina, etenkin lumen ollessa maassa ja metsästyskauden kiivaimmillaan, on myös susikeskustelu kuuminta. Jäljet näkyvät herkemmin lumessa ja metsässä liikkujia on enemmän suhteessa muihin vuodenaikoihin. Tällöin myös koiravahinkoja sattuu eniten.
Tämän ajan yleisimmät keskustelunaiheet ovat koiravahingot ja eri osapuolien syyttely tapahtuneista vahingoista.


Näin olen susikeskustelun nähnyt tapahtuvan jo 9 vuoden ajan. Ehkä joku päivä tilanne muuttuu, mutta ainakin vielä on ilmassa merkkejä, että vanhat urat ovat jälleen käytössä.

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee...

...susikeskustelussa?


Susikeskustelu on ehkä yksi kaikkein kiivaimpia ja tunteita herättävimpiä. Osittain vuodenaikaisvaihtelut vaikuttavat keskustelujen sisältöön ja kiivauteen, ollen luonnollisesti susien "näkymättömyyden" vuoksi hiljaisinta kesäkuukausina ja kiivainta talvella lumen ollessa maassa ja ihmisten liikkuessa metsissä.


Susiuutisten tullessa tiheästi on keskustelun sisältö ehkä suhteessa kanssakeskustelijoihin kaikkein rauhallisinta ja asiallisinta, sillä keskustelu ei ehdi kääntymään sen enempää henkilökohtaisuuksiin kuin asiattomuuksiinkaan ennen uuden kommentoitavan uutisen saapumista.

Toista on näin kesäaikaan. Uutisten tulva on loppunut ja ihmisillä on käsissään enemmän aikaa mitä tavallisesti. Alkaa pienistä asioista kinastelu joka saattaa saada yllättävän rajutkin mittasuhteet.  Kesä onkin ehkä keskusteluissa esiintyvän vihan kulta-aikaa.

Tyypillisintä on nimittely, kanssakeskustelijan ala-arvoistaminen ja halveksunta. Jumiudutaan entistä kovemmin omille rintamalinjoille välittämättä lainkaan siitä miten oma toiminta vaikuttaa niin ulkopuolisten saamaan kuvaan itsestä kuin asiasta jota ajetaan.

 Olen ollut mukana susikeskusteluissa jo 9 vuotta internetissä joten voinen lukea itseni ns. veteraaneihin. Tunnen ja tiedän myös kauemmin, jo vuodesta 2001 internetin susikeskusteluissa vaikuttaneita ihmisiä.
Näinä vajaana 10 vuotena olen saanut nähdä paljon susikeskustelua, mutta havaita myös sen, kuinka oma ilmaisu vaikuttaa keskustelun kulkuun.
Ilmiö oli nähtävissä jo 2005, kun aloitin eikä se ole sen koommin siitä muuttunut, vaikka alkuaikojen keskustelua käytiinkin enemmän nimimerkkien takaa, toisin kuin nyt sosiaalisen median valtakaudella.
Luulla voisi, että nimimerkkien takaa kirjoitettaessa olisi kieli ja käytös ronskimpaa, mutta toisaalta koska nimimerkkien käyttö kytkeytyy vahvasti foorumipohjaiseen keskusteluun, on paikalla myös moderaattoreita jotka hillitsevät keskustelua. Nykyisin moderointi on vähäisempää ja siten näkyville jäävät kommentit ja niihin kirjoitetut vastakommentit pääsevät kuohumaan yli äyräiden.

Toinen asia jonka olen saanut huomata näin sosiaalisen median kautta, on keskittyminen enemmän kommentin kirjoittaneeseen henkilöön mitä itse kommenttiin. Saman sisältöinen kommentti saa kaksi erilaista vastaanottoa, riippuen kirjoittajan henkilöllisyydestä ja hänen ns. "suhteistaan" toisiin kirjoittajiin ja erinäisiin keskusteluryhmiin. Keskustelu susista päätyykin kirjoittajan arvosteluun sisällön sijasta.

Miksi internet tekee meistä niin huonoja keskustelijoita? Tuskin kukaan samalla tavalla päin naamaa arvostelee ja ilkkuu, kuten internetin suojissa tehdään. Tekeekö internetin keskustelukulttuuri meistä tyhmempiä ja suvaitsemattomampia kanssaihmisiämme kohtaan, vahingoittaen samalla ajamamme asian julkisuuskuvaa?

Vai salliiko internet vain ääripään ajattelulle ilmaisureitin, jättäen rauhallisemman keskustelun jalkoihinsa agressiivisuudellaan?

Miettiä täytyy myös, auttaako agressiivinen ilmaisu ajettua asiaa vai johtaako vastapuolen mollaaminen lopulta omaan tappioon mollatun osapuolen saadessa haukkujiltaan ilmaista mainosta?

Susikeskustelun ryhmittymät

Yleisesti susikeskustelun osapuolet jaetaan suojelijoihin ja vihaajiin. Tämä kuitenkin on äärimmäisen karkea jaottelu ja molemmat "ryhmät" pitävät sisällään laajan kirjon erilaisia ihmisiä ja suhtautumisia suteen.

Ehkä olisikin aika ruveta muokkaamaan sanastoa, jotta konflikteilta keskusteluissa vältyttäisiin, etenkin täällä internetin maailmassa, jossa anonyymi tai ainakin etäinen kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa vaikeuttaa keskustelukulttuurin pysymistä asiallisena.

Suojelupuoli ts. suteen myönteisesti suhtautuvat sisältävät laajan kirjon erilaisia näkemyksiä ja toimintamalleja.
On olemassa toiminnallisia aktivisteja, joiden toiminta on negatiivista. He valitsevat toimintansa reiteiksi uhkailun ja toisten omaisuuden tuhoamisen. He ovat yksiä pahimpia sudensuojelun hyväksynnän tuhoajia.
Toinen toiminnallisen aktivismin muoto on positiivista, kuten Luonto-Liiton Susiryhmän tekemät kouluvierailut ja petoaitojen pystytysapu. Tämä on hyvä keino ja edistää suden suojelun hyväksyttävyyttä.

Sitten ovat internetin maailmassa toimivat aktivistit, joita heitäkin on sekä positiivista että negatiivista koulukuntaa. Internetin aktivisteista etenkin negatiivisen toimintamallin omaavat ovat kaikkein suurimmassa äänessä. Heidän keskustelutyylinsä on alentuvaa, halveksuvaa ja jopa vahingoniloista susivahingon tapahduttua. Heiltä kuulee monesti lauseen "muuta kaupunkiin jos sudet pelottavat". Siinä missä toiminnalliset negatiiviset aktivistit, myös internetin negatiiviset aktivistit ovat pahimpia suden suojelun kompastuskiviä ja suojelun hyväksynnän hidastajia.
Positiiviset aktivistit tuovat keskustelussa esille asiallisilla kommenteilla oman näkemyksensä esiin, eivätkä yritä alentaa kanssakeskustelijoitaan omaa tasoaan alemmas kommenteillaan. Heidän keskustelutyylinsä on rakentavaa ja he yrittävät toimia suden suojelun hyväksynnän hyväksi. Valitettavan monesti he ovat juurikin se hiljaisempi joukkio, jotka nopeasti jäävät negatiivisen aktivistijoukon jalkoihin. Heidän äänensä tulisikin saada kovemmin kuuluviin.

Lopuksi ovat hiljaiset kannattajat, jotka suhtautuvat suteen positiivisesti, mutta eivät siitä tee sen kummempaa numeroa. Yleensä heistä kehkeytyisi positiivisen aktivismin internetkeskustelijoita, jos he uskaltautuisivat tai saisivat puheenvuoron.


Niin kutsutulla "vihaaja" tai sutta vastustavalla puolella on myös omat positiiviset ja negatiiviset toiminnalliset sekä internetin aktivistit.

Negatiivinen toiminnallinen aktivismi on tietenkin salametsästys. He, siinä missä suojelupuolen negatiiviset aktivistit ovat haitaksi kokonaisuudelle. Salametsästyksen vuoksi laillista pyyntiä ei voida harjoittaa siinä määrin mitä olisi tarpeen, koska kannan koko ei sitä salli laittoman poistuman jälkeen. (Salametsästyksen laajuudesta ja sen suhteesta kannan kokoon voidaan olla eri mieltä ja käsittelenkin aihetta seuraavassa tekstissäni).

Positiivisia toiminnallisia aktivisteja ns. vastustajapuolella ovat yleensä metsästäjät, jotka varoittavat toisia havaitsemistaan susien jäljistä ja yrittävät saada kanta-arvion vastaamaan todellisuutta ilmoittamalla havainnoistaan mahdollisimman tarkkaan ja usein. He voivat myös selvitellä apuna toisille vahinkojen tapahduttua kuinka menetellä tilanteessa. He ovat myös usein niitä metsästäjiä jotka yrittävät saada poikkeuslupia ongelmia aiheuttaville susille.

Negatiivinen internetaktivismi on suhteellisen samankaltaista suojelupuolen negatiivisen internetaktivismin kanssa, myös heidän suhtautumistaan nk. vastustajapuoleen värittävät erilaiset negatiiviseen sävyyn esitetyt kommentit ja tutuin ehkä tästä ryhmästä kumpuava kommentti onkin "kehä kolmosen sisäpuolella asuva ituhippi". He ovat ensimmäisinä vaatimassa susien päitä vadeille ja jopa niin pitkälle ettei sudella olisi olemassaolon oikeutusta maassamme.

Positiivinen internetaktivismi on puolestaan samalla tavoin rakentavaa, kuin suojelupuolellakin. Yleensä nämä ihmiset ovat henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa vihaa sutta, mutta näkevät että susien liikkuminen liian lähellä ihmistä ei ole oikein ja vastustavatkin susien sijasta niiden liian läheistä liikkumista ihmisten ilmoilla. He ovat yleensä niitä jotka puoltavat keskustelussa vahinkoja tuottaneen yksilön poistamista, mutta eivät hyväksy salametsästystä ja suhtautuvat jokseenkin positiivisesti nk. metsäsusiin eli ihmisten ilmoilta poissa pystytteleviin yksilöihin ja laumoihin.

Myös nk. vastustajapuolella on oma hiljaisten ryhmänsä. He ovat suojelupuolta huomattavasti kirjavampi joukko ja heistä löytyy varmasti suhteellisen tasapuolisesti kaikkia ns. vastustajaryhmiä.


Kaikkein erikoisin ja vaikeimmassa asemassa oleva joukko ovat neutraalit suhtautujat.

Neutraalisti suteen suhtautuvat ovat yleensä ns. väliinputoajia eli he eivät varsinaisesti kuulu kumpaankaan susikeskustelun suur-ryhmään. Tämä tuottaa heille usein ongelmia, sillä olivatpa he missä tahansa, heidät yritetään kategorisoida jompaan kumpaan ryhmään ja saavatkin molemmilta internetin negatiivisilta aktivisteilta negatiivista kohtelua. Nämä henkilöt ovat ehkä kaikkein tärkein ryhmittymä suden suojelun kannalta, koska he pyrkivät toimimaan tasapuolisesti niin suden säilymisen kuin ihmisten normaalin elämän kannalta. Johtuen kuitenkin sekä toiminnallisten että internetin negatiivisten aktivistien toimista ja keskustelutyylistä, he päätyvät hyvin nopeasti hiljaisten ihmisten joukkoon tai päätyvät jopa suorastaan inhoamaan susikeskustelua ja sanoutuvat siitä irti, vaikka heillä olisi yhdessä positiivisten toimijoiden kanssa kaikkein eniten annettavaa suden suojelun sekä ihmisen ja suden rinnakkaiselon saralla.