Suomen susikanta on tällä hetkellä noin 140-155 yksilöä, kun se vielä vuoden 2006 kannanarviossa lähenteli jo 300 yksilöä. Tämän jälkeen susikanta on heilahdellut ylös alas, mutta pääasiallisesti suunta on ollut vähenemään päin. Luettuani nimettömän tekstin Facebookissa, jossa esitettiin suojelun olevan suden kannanromahduksen takana aloin miettimään asiaa tarkemmin. Huomasin yllätyksekseni, että kyseisessä tekstissä saattaa olla jotain perääkin.
Suden kannan romahduksen alku sijoittuu suoraan suden kannanhoitosuunnitelman ja tiukemman suojelun aloittamiseen. Kannan koon vähäiset nousut ylöspäin osuvat vuosiin, jolloin mahdollinen tiukan suojelupolitiikan löysääminen on näyttänyt päätään. Kun tilanne ei ole kuitenkaan muuttunut, on kannan koko jälleen tipahtanut. Uusin esimerkki tästä on suden kannanhoitosuunnitelman uusiminen ja tietoa seurannut kannan kasvu.
Olen merkinnyt kaavioon punaisella susipolitiikan muutospisteitä.
-Vuosi 2005
Suomi haastettiin vajavaisesta suden suojelusta EU:tuomioistuimeen
-Vuosi 2006
Vahinkoperusteiset luvat otettiin käyttöön
-Vuosi 2008
Poikkeuslupien myöntäminen siirrettiin riistanhoitopiireille
-Vuosi 2011
Karjalassa suunniteltiin susien hävittämistä, Nousiaisten susi-ilta
-Vuosi 2013
Petopolitiikan arviointi valmistui, susipolitiikka remonttiin
Köyliön susi-ilta, 5 suden lisäkiintiö vahinkoperusteisiin lupiin
Susinetti, pantasusien seuranta-palvelu
Näitä tapahtumia ja suden kannan-arvion muutoksia tutkiessa nousee mieleen kysymys:
Voiko siis olla, että liian tiukka suojelu onkin haitallista sudelle?
En ymmärrä miten Niina Perkiö tarkoittaa lauseellaan " liian tiukka suojelu onkin haitallista sudelle? Pitäisikö sinun mielestäsi antaa lisää kaatolupia, kun samalla salametsästetään? Susi ja ahma ovat hätää kärsimässä Suomessa ja muissa pohjoismaissa. En tiedä ketä kommenteillasi edustat, mutta et ainakaan suojelupuolta. Minä teen kaikkeni, että nämä upeat " pedot " Saavat elellä Suomessa rauhassa.
VastaaPoistaSalametsästys on oire liian tiukasta politiikasta. Ihmiset jotka ovat kyllästyneet odottamaan virallista lupaa, ottavat hengiltä ensimmäisen vastaantulevan ja useampia susia, mitä jos ongelmallisesti käyttäytyviä yksilöitä saisi helpommin poistaa.
PoistaSusi näyttäisi voivan erittäin hyvin Ruotsissa, siellä kanta on kasvanut jo yli 300 yksilön, Skandinavian kokonaiskanta on jo siinä 400 paikkeilla viimeisimmän kanta-arvion mukaan.
Mitä tulee vapaampaan metsästykseen, näemme sen vaikutukset niin täällä Suomessa ennen tiukemman suojelun käyttöönottoa että sekä Ruotsissa ja Ranskassa. Molemmat maat alkavat suunnitella kannanhoidollista metsästystä, koska niiden susikanta on saavuttanut tason, jossa kannan koon säätely on tullut mahdolliseksi. Niin Ruotsissa kuin Ranskassakin susia on saanut poistaa vapaammin mitä täällä ja vaikutus näkyy kasvaneena susikantana.
Miten minkään uhanalaiseksi luokitellut eläimen suojelu voi olla "liian tiukkaa"? Tuntuu ensinnäkin järjettömältä vaatia yhdenkään lajin poistamista käytännössä minkäänlaisin perustein silloin, kun kanta ei ole elinvoimainen. Vapaan metsästyksen aika oli ja meni. Se ei enää palaa ja sitä on turha haikailla, samoin kuin vaikka Kekkosen aikaa tai Neuvostoliittoakaan. Maailma muuttuu, arvot muuttuvat (toivottavasti ainakin). Jos meillä olisi vaikkapa hirviä sama määrä, kuin susia huikeinpienkaan kantavääntöjen mukaan, julistettaisiin maahan kansallinen hätätila ja vaadittaisiin hirvelle kaikenkattavaa suojelustatusta. Laji ei tee eroa vain siksi, että asenteet ovat Venäjän vallan ajalta.
VastaaPoistaTähän loppuun on vielä hyvä muistaa paljonko meillä Suomessa "tiukasti suojeltuja" susia vuosittain poistetaan erinäisin perustein; noin kutakuinkin kiintiön verran. Tähänkö päälle pitäisi saada vielä lisää lupia ja vain siksi, että ihminen ei tule luonnon kanssa toimeen? Luonnosta vieraantuminen ja sitä kautta luonnollisten asioiden pelkääminen on sairastuttanut osan kansasta ja se on mielestäni suurempi huolenaihe, kuin alkuperäiseen lajistoomme kuuluvat lajit.
En valitettavasti ymmärtänyt mitä ajat takaa puhuessasi poistamisesta? Poistaminen suojeltujen lajien listalta vai poistaminen fyysisesti ottamalla henki?
VastaaPoistaLiian tiukka suojelu on juuri vaikutuksiltaan sitä, mitä näemme nyt susikannan tilassa. Ongelmallisten yksilöiden poistaminen on muuttunut sen verran vaikeaksi, että turhautuneet ihmiset ottavat lain omiin käsiinsä kun viralliselta suunnalta ei apua ole tulossa.
Mitä tulee vapaampaan metsästykseen sellainen on varmasti tulossa kunhan susikanta saavuttaa hoitosuunnitelman tavoitteen, joka on noin 20-25 lisääntymistä vuodessa. Tämä saavutettiin jo kertaalleen, juuri ennen kuin kanta romahti. Tuolloin ei puhuttu tosin puolta sanaa mahdollisesta kannanhoidollisesta metsästyksestä. Nyt ollaan viisaampia ja niin viranomaistahot kuin itse EU:kin on havainnut, ettei susien tai muiden petojen kanssa voi toimia ylhäältä tulevan määräyksen kautta vaan hyväksynnän ja sietämisen on tultava sieltä ruohonjuuritasolta.
Poistamisella tarkoitin juurikin eliminoimista. Vapaa metsästys oli puolestaan tapa, jolla suurpetokantoja "hoidettiin" ennen vuotta 1972 ja vielä sen jälkeenkin osittain itärajan kunnissa, kunnes luojan kiitos saimme osamme EU:n ympäristölainsäädännöstä - tapettava kohdattaessa.
VastaaPoistaNyt ihan oikeasti kuulisin mitä tarkoittaa "liian tiukka suojelu"? Tuo termi ei ole omasi, vaan sitä on mantrattu tietyissä piireissä, missä haikaillaan juurikin tuon vapaan metsästyksen perään. Tai no, minäpä kerron mitä sillä tarkoitetaan: susi on liiallisesti suojeltu, kun ei sitä saa kohdattaessa tappaa. Taustalla kummittelee 40 vuotta sitten metsästyslaista poistettu pykälä haittaeläimistä. Edelleen muistutan, että susi on meillä, kuten oikein hyvin tiedät, uhanalaisuusasteikolla siinä määrin keskeinen laji, että ennemmin on kyseenalaista antaa sille yhtään lupaa, kuin puhua liian tiukasta suojelusta. Se, että meillä jotkut katsovat oikeudekseen ottaa "lain omiin käsiinsä" tai siis oikeammin katsovat oikeudekseen olla noudattamatta sitä, ei kerro mistään muusta kuin liian löyhästä moraalista, ellei jopa sen puutteesta. Käytäntö ei siis tee eroa millään tavoin mistään muustakaan rikollisuuden muodosta. Alhaista, hyvin alhaista. Uskottavaa näyttöä ei ole myöskään siitä, että susikantamme olisi koskaan ollut 25 lisääntyvää paria. Susikanta lisääntyi uskomattoman tehokkaasti Koskeaojan ollessa mm-ministerinä ja Suomen saatua nootin EU:lta huonosti hoidetusta susihallinnoista. Lisääntyminen tapahtui ikävä kyllä lähinnä paperilla eli monin paikoin väitetyt laumat olivat vain tahroja paperilla. Maastossa niitä ei koskaan ollut. Vasta, kun laumoja alettiin ihan oikeasti etsiä ja todettiin, ettei sellaisia ole tai ei ole koskaan ollutkaan, alkoi määrä todenmukaistua myös kanta-arvioissa.