Susi ja pelko

 Pelko. Sana jolla on kielessämme hyvin monta tarkoitusta. Susikeskusteluissa puhutaan paljon pelosta, niin ihmisten tuntemasta kuin susien tuntemuksesta ihmistä kohtaan.

Valitettavasti sana pelko aiheuttaa paljon niin väärinkäsityksiä kuin tahallistakin väärinkäyttöä ja väärinymmärtämistä.

Kun äidin kerrotaan pelkäävän lastensa puolesta suden käytyä pihassa, valitettavan monesti asia käännetään niin että äiti on hysteerisenä asian suhteen. Näin tuskin kuitenkaan on. Äiti, kuten luonnollista, on peloissaan, toisinsanoen huolissaan, ahdistunut, jännittynyt tilanteesta joka voi uhata hänen lapsiaan. Silloin jos äiti on lasten kanssa pihalla ja susi tulee keskellä päivää näkysälle, varmasti äiti tuolloin tuntee paniikkia, kauhua ja jopa hysteriaa. Tämä on osa luonnon meille antamista selviytymiskeinoista vaaroja vastaan. Hysteria ja kauhu eivät ole kuitenkaan itse akuutin tilanteen jälkeen tunneskaalassa mukana. Silloin kuvaan astuvat jo aiemmin mainitut tunteet, huoli, ahdistus, jännittyneisyys.

Sama koskee metsästäjää joka "pelkää" koiransa puolesta. Hänkin tuntee huolta, ahdistusta ja jännittyneisyyttä, kun susia on nähty alueella jossa koira nyt juoksee vapaana jopa kaukanakin omistajastaan, kuten monen metsästyskoiran ominaisuuksiin kuuluu.

Entä suojelijat sitten? Hekin pelkäävät, suden puolesta. Sekään ei tarkoita kuitekaan että susia suojeleva henkilö olisi hysteerisenä ja kauhusta tärisevänä odottamassa, milloin jokin susi menettää henkensä. Ei, samalla lailla hekin ovat huolissaan ja levottomia suden kohtalosta.

Tunneskaala on kaikilla sama, vaikka he seisovatkin susiasian eri puolilla, ovathan he kaikki ihmisiä ja omaavat samat edellytykset tunteille mitä toisetkin.


Entä sudet?

Susien pelosta puhutaan myös. Susien ihmispelko on termi jota tunnutaan ymmärtävän myös väärin. Arkuus, välttely, kunnioitus olisivat ehkä parempia sanoja kuvailemaan sitä, mitä susilta halutaan. Susien ei haluta tulevan lähelle ihmistä tai hänen asutustaan. Tällöin susi "kunnioittaa" ihmisen olemassaoloa olentona josta voi olla vaaraa, kuten ne kunnoittavat toistensa reviirejä. Samoin suden halutaan välttelevän ihmisiä ja heidän asutustaan, kuten susi välttelee joutumasta toisen lauman reviirille. Arkuutta halutaan myös, ihmisen ja hänen toimintojensa väistämistä, kuten susi yksin saaliilla ollessaan väistää voimakkaampaa karhua joka tulee valtaamaan saaliin.
Suden ihmispelolla ei siis tarkoiteta sitä, että susi virtsaisi alleen ihmisen nähdessään tai pakenisi henkensä hädässä kuullessaan ihmisen äänen. Riittävää on, että se poistuu paikalta jäämättä seuraamaan tilannetta.

Overprotection behind the downfall of Finnish wolf population?

The wolf population in Finland is currently approximately 140-155 individuals, while back in 2006 the number of wolves was closing up to 300 individuals. After this, the population estimates have fluctuated up and down, but the overall trend has been down. I read an anonymous text in Facebook that brought up the idea of protection and conservationists being behind the downfall. After reading the text, I started to wonder and checked up some things. To my great suprise, the anonymous writer could be right  after all.
The beginning of the downfall in year 2007 fits together with the making of the management plan for wolf and the tighter licence policy. The slight ups in the population estimate coincide with the chances or hopes of changes in the tight wolf policy. After the chance is passed and nothing new has happened, the population has gone down again. The most recent example of this is the updating process of the management plan for wolves.

Here is a diagram of wolf population changes and highlighted years when a change or a hope for one has happened and had an effect to the population numbers.

Year 2005
Finland was sued by the EU for having too free hunting for wolves.

Year 2006
The hunting permissions changed from yearly free quotas to damage based licences.

Year 2008
The damage based licence admittance was moved from the Ministry of Agriculture and Forestry to the regional game offices.

Year 2011
The news from Russian Karelia told that they would cull their wolf population
The "wolf-evening" was held in Nousiainen

Year 2013
The Predator politics were evaluated and it was noted that the wolf policy has failed and it needed to be revised
The "wolf-evening" in the Köyliö. Admittance of 5 extra licences for damage based licences.
The "susinetti" a public map for following collared wolves was taken to use to prevent wolf-dog conflicts.

After looking at these events and their correlation with fluctuation of the wolf population numbers one has to make a question:

Is too tight protection harmful to the wolves?

Ylisuojelu kannan romahduksen takana?

Suomen susikanta on tällä hetkellä noin 140-155 yksilöä, kun se vielä vuoden 2006 kannanarviossa lähenteli jo 300 yksilöä. Tämän jälkeen susikanta on heilahdellut ylös alas, mutta pääasiallisesti suunta on ollut vähenemään päin. Luettuani nimettömän tekstin Facebookissa, jossa esitettiin suojelun olevan suden kannanromahduksen takana aloin miettimään asiaa tarkemmin. Huomasin yllätyksekseni, että kyseisessä tekstissä saattaa olla jotain perääkin.

Suden kannan romahduksen alku sijoittuu suoraan suden kannanhoitosuunnitelman ja tiukemman suojelun aloittamiseen. Kannan koon vähäiset nousut ylöspäin osuvat vuosiin, jolloin mahdollinen tiukan suojelupolitiikan löysääminen on näyttänyt päätään. Kun tilanne ei ole kuitenkaan muuttunut, on kannan koko jälleen tipahtanut. Uusin esimerkki tästä on suden kannanhoitosuunnitelman uusiminen ja tietoa seurannut kannan kasvu.

Olen merkinnyt kaavioon punaisella susipolitiikan muutospisteitä.

-Vuosi 2005
Suomi haastettiin vajavaisesta suden suojelusta EU:tuomioistuimeen

-Vuosi 2006
Vahinkoperusteiset luvat otettiin käyttöön

-Vuosi 2008
Poikkeuslupien myöntäminen siirrettiin riistanhoitopiireille

-Vuosi 2011
Karjalassa suunniteltiin susien hävittämistä, Nousiaisten susi-ilta

-Vuosi 2013
Petopolitiikan arviointi valmistui, susipolitiikka remonttiin
Köyliön susi-ilta, 5 suden lisäkiintiö vahinkoperusteisiin lupiin
Susinetti, pantasusien seuranta-palvelu

Näitä tapahtumia ja suden kannan-arvion muutoksia tutkiessa nousee mieleen kysymys:

Voiko siis olla, että liian tiukka suojelu onkin haitallista sudelle?