One year has just passed and it is time to sum up what the year 2014 has offered to us regarding wolves in Finland.
The year started with a rather exotic news: A wolf was found dead in a haybarn, in munincipality of Köyliö. The animal was mostly hairless, so mange was considered initially -and later confirmed- as the cause of death. The Köyliö pack was under tighter surveillance due the mange, but no other member of the pack was found dead nor required to be put down due mange.
In February the Game and Fisheries Research announced that the wolf population estimate was 140-155 wolves. If all the wolves in Finland-Russia border area would be counted to Finnish population, the amount of wolves would have been 150-170 wolves.
The amount of packs was 16 (10 in previous year) and amount of pairs was 14 (down from previous year's 19 pairs).
The wolf conversation stayed heated through the whole year. Most of the conversation revolved around controlling the wolf population, since the new wolf management plan was being assembled throughout the year. A study had concluded at the end of year 2013 that the large predator policy was failed and needed to be revised. Thus starting the update process of wolf management plan.
Preparing of the management plan started with a internet forum, where anyone could comment on the conversation topics with their own name. Initial plan was to keep the forum up from halfway of February to mid-April. The forum was so popular and comments came raining down more than expected, so the forum closed up one and a half month later than planned. During the same time a survey was made to compare opinions between people living inside of wolf territories and those outside of territories.
In september the territory workshops were held in 10 places with a confirmed and established wolf packs to hear out what local people had to offer for wolf management. The workshops were a success and several new ideas were introduced during these workshops.
The updating process included also specialist workshops, in which topics of genetic purity, legislation and reindeer herding area were discussed.
During the fall a case of poaching was in court. The defendants had killed 3 wolves in Perho munincipality. The main theme of the case was animals genetic purity. The prosecutor considered animals pure wolves, as the University of Oulu had made a DNA comparison of killed individuals and a DNA database of over 400 wolves gathered between mid-90's to present day. The defense how ever had sent samples from the killed individuals to a laboratory in Russia and got different results, backing up the defendants allegation of killed individuals being wolf-dog hybrids rather than pure wolves. The basis of this allegation lies in the history. 20 years ago there was a pack consisting of wolf-dog hybrids and wolves. Only 4 of the animals (3 hybrids and 1 wolf) were removed leathally. Remaining animals (some say over 10 individuals, including a pregnant female), were let to live, since hunters didn't get more licences to remove animals.
The court ruling will be decided in January.
Throughout the year, most likely due Perho case, a unusually large number of poaching suspicions were aroused. Some appeared to be false and done to simply denigrate hunters in general. Most severe cases of anti-hunter behavior included vandalism to cars and threath-calls to hunters and their family members.
Also due the Perho case a wave of suspicion towards genetic purity of wolf population has arisen. Unusually light colored wolves and wolves diminished fear for humans have been considered a proof of wolf-dog hybridization in wolves of Finland. Claims of wolf-dog hybrids amounts go as high as being more than half of the Finnish wolf population. The official results how ever tell of only 3 confirmed hybridization events, in which two hybrids were adults and a one litter found dead during winter of 2010.
The management plan draft was published for comments in November. Few days earlier a new estimate of wolf packs was announced. The new estimate told that there were minimum of 24 packs that resided full-time inside borders of Finland. Minimum of 5 packs resided in the border area of Finland and Russia. The total amount of packs that had reproduced this year ranges between 29 and 41. The uncertainty is big due long wait for snow cover so that the uncertain packs could be confirmed.
At the same time with the management plan draft a new decree concerning hunting of wolves with population management licenses was published for comments. It contains a quota of 29 wolves. (amount of minimum reproduced packs.) These licenses would be used to remove young individuals from wolf packs to restore pack's fear for humans. The amount and final rules regarding hunting will be decided after comment period ends in 14th of January for the management plan draft and the decree.
During the year there have been several pro-wolf, anti-wolf and neutral manifestations, petitions and so on. Both anti- and pro-wolf campaigns have used their own version of truth starting from bigger or smaller number of wolves than the official consensus and either over- or underestimating wolves influence on lives of people who share surroundings of their homes with wolves.
The neutral manifestations/petitions haven't gone to the extremes and they have mostly been criticizing the politics and political field's deafness towards voices and concerns of people living in areas with wolves.
The problems wolves have caused this year are mostly killings of hunting dogs, although few pet dogs have been taken from yards and even from cages. The current number of killed and attacked dogs after first of August (beginning of hunting season) has risen to 50 dogs according to map service maintained by private person. Also sheep and cattle attacks have occurred ( sheep: 13 instances, 48 animals; cattle: 6 instances, 9 animals). Official count (reported to registry for game animal caused damage) of dogs is 24 individuals. The financial amount of damage is approximately 98 000€ (119 170 USD).
This was my small summary of main events concerning wolves in Finland 2014.
Thank you for this year and Happy New Year 2015!
tiistai 30. joulukuuta 2014
Vuoden yhteenveto
Jälleen yksi vuosi on takanapäin ja näin avautuu oiva tilaisuus katsella mitä kaikkea susirintamalla on vuoden aikana tapahtunut.
Susikeskustelu pysyi vilkkaana lähes vuoden ympäri, vaikka hiljenikin hieman kesän ajaksi.
Uusi sudenhoitosuunnitelma keskustelupalstoineen, kyselyineen ja reviirityöryhmineen oli vuoden suurin tapahtuma susiin liittyen. Toista sijaa pitänee Perhon susioikeudenkäynti, jossa väännettiin peistä kaadettujen eläinten statuksesta, olivatko ne puhtaita susia (syyttäjä) vai koirasusia (puolustus). Tähän saamme oikeuden näkemyksen tammikuussa.
Myös salametsästys nousi jälleen otsikoihin voimakkaasti, todennäköisesti juurikin Perhon tapauksen johdosta. Salakaatoepäilyjen määrä nousi ja osaa pidettiin jo pelkkänä ilkivaltana metsästäjiä kohtaan. Myös myöhemmin hirven tappamaksi joutunut pantasusinaaras Rilla Sotkamosta oli salakaatoepäilyn alaisena.
Alkuvuoden susien tappamien koirien määrä jäi muutamaan kappaleeseen, mutta 1.8 tähän päivään mennessä hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden/tapettujen koirien lukumäärä nousee jo yli 50 yksilön. Vastaavaa määrää ei ole tiettävästi joutunut ennen suden tappamaksi tai hyökkäyksen kohteeksi.
Susimäärän arvoitiin hieman kasvaneen edellisestä vuodesta, ollen helmikuussa 140-155 sutta, kun se vuotta aiemmin oli samaan aikaan arviolta 120-135 yksilöä. Laumoja arvoitiin tuolloin olevan 16 kappaletta ja pareja 9 kappaletta.
Uuden sudenhoitosuunnitelman myötä siirrytään uudenlaiseen kanta-arvio ilmoittamiseen, jossa marraskuun aikana ilmoitetaan laumojen lukumäärä ja helmikuussa puolestaan yksilömäärä sekä parit. Niinpä nyt marraskuussa tuli tieto Suomen susikannan laumamääristä, joka vaihtelee pitkän lumettoman ajan vuoksi 29-41 lauman välillä. Näistä 5-9 on yhteisiä Venäjän kanssa. Varmoja laumoja, jotka sijaitsevat täysin Suomen puolella on 24 kappaletta. Jokainen näistä laumoista on lisääntynyt eli maahamme syntyi vähintään 24 susipentuetta kesän aikana. 9 laumaa on vielä epävarmoja, sillä niistä ei ollut saatavilla kuin yksi tai ei yhtään Tassu-järjestelmään kirjattua havaintoa ennen marraskuuta. Varmistettuja rajalaumoja on 5 kappaletta ja epävarmoja 3.
Varmistettujen laumojen määrästä kuitenkin käy ilmi että kanta on selkeästi kasvanut.
Uudessa hoitosuunnitelmassa esitetään otettavaksi käyttöön nk. kannanhoidolliset kaatoluvat, joiden tarkoituksena on hallita susien määrää ja vaikuttaa susien ihmisarkuuteen. Alustavan asetusluonnoksen mukaan lupia olisi käytettävissä 29 kappaletta, eli 1 kappale/lisääntynyt lauma. Tämänkaltainen verotus-ehdotus sisältyy uuteen kannanhoitosuunnitelmaan. Lupien tarkoituksena on lisätä susien ihmisarkuutta vakiintuneiden ja lisääntyneiden laumojen reviireillä kaatamalla laumasta nuori yksilö.
Koska vanha sudenhoitosuunnitelma sisältää ehdon 25 susipentueen syntymisestä ennen kannanhoidollista metsästystä, ei kyseisen kaltaista toimintaa ole päästy tekemään sitten vuoden 2006, jolloin laumojen määrä edellisen kerran ylsi yli 25 kappaleen.
Uusi sudenhoitosuunnitelma myös ehdottaa poikkeuslupien kiintiön poistamista, jolloin Riistakeskuksen työ ongelmasusien poikkeuslupien myöntämisessä helpottuu, sillä heidän ei tarvitse enää varoa kiintiön täyttymistä. Kuitenkin kiintiö voidaan ottaa uudelleen käyttöön mikäli kannan koko alkaa näyttämään vähentymisen merkkejä.
Vielä alkuvuodesta kaikki halukkaat saattoivat seurata internetin välityksellä pannoitettujen susien liikkeitä. Kyseinen palvelu jouduttiin kuitenkin sulkemaan uusintapannoituksen epäonnistumisen vuoksi. Tämän pantaseurantapalvelun tilalle tuli sitten syksyllä uusi, Tassu-järjestelmään pohjautuva karttapalvelu, johon Tassu-järjestelmään ilmoitetut suurpetohavainnot ilmestyvät kerran vuorokaudessa. Kyseisen palvelun havaintopisteet ilmoitetaan 10x10 km tarkkuudella olevilla ruuduilla. Myöhemmin karttaan tuli lisäosana pannoitettujen susien paikannustietojen perusteella kehitetyt reviirialueet valittaviksi osaksi näkymää.
Tuleva vuosi näyttää, tuleeko uudesta hoitosuunnitelmasta edellistä parempi työkalu kokonaisvaltaisesti susikannan hoitoon liittyvissä kysymyksissä, kuin mitä aiempi, epäonnistuneeksi todettu versio.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta 2015!
Susikeskustelu pysyi vilkkaana lähes vuoden ympäri, vaikka hiljenikin hieman kesän ajaksi.
Uusi sudenhoitosuunnitelma keskustelupalstoineen, kyselyineen ja reviirityöryhmineen oli vuoden suurin tapahtuma susiin liittyen. Toista sijaa pitänee Perhon susioikeudenkäynti, jossa väännettiin peistä kaadettujen eläinten statuksesta, olivatko ne puhtaita susia (syyttäjä) vai koirasusia (puolustus). Tähän saamme oikeuden näkemyksen tammikuussa.
Myös salametsästys nousi jälleen otsikoihin voimakkaasti, todennäköisesti juurikin Perhon tapauksen johdosta. Salakaatoepäilyjen määrä nousi ja osaa pidettiin jo pelkkänä ilkivaltana metsästäjiä kohtaan. Myös myöhemmin hirven tappamaksi joutunut pantasusinaaras Rilla Sotkamosta oli salakaatoepäilyn alaisena.
Alkuvuoden susien tappamien koirien määrä jäi muutamaan kappaleeseen, mutta 1.8 tähän päivään mennessä hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden/tapettujen koirien lukumäärä nousee jo yli 50 yksilön. Vastaavaa määrää ei ole tiettävästi joutunut ennen suden tappamaksi tai hyökkäyksen kohteeksi.
Susimäärän arvoitiin hieman kasvaneen edellisestä vuodesta, ollen helmikuussa 140-155 sutta, kun se vuotta aiemmin oli samaan aikaan arviolta 120-135 yksilöä. Laumoja arvoitiin tuolloin olevan 16 kappaletta ja pareja 9 kappaletta.
Uuden sudenhoitosuunnitelman myötä siirrytään uudenlaiseen kanta-arvio ilmoittamiseen, jossa marraskuun aikana ilmoitetaan laumojen lukumäärä ja helmikuussa puolestaan yksilömäärä sekä parit. Niinpä nyt marraskuussa tuli tieto Suomen susikannan laumamääristä, joka vaihtelee pitkän lumettoman ajan vuoksi 29-41 lauman välillä. Näistä 5-9 on yhteisiä Venäjän kanssa. Varmoja laumoja, jotka sijaitsevat täysin Suomen puolella on 24 kappaletta. Jokainen näistä laumoista on lisääntynyt eli maahamme syntyi vähintään 24 susipentuetta kesän aikana. 9 laumaa on vielä epävarmoja, sillä niistä ei ollut saatavilla kuin yksi tai ei yhtään Tassu-järjestelmään kirjattua havaintoa ennen marraskuuta. Varmistettuja rajalaumoja on 5 kappaletta ja epävarmoja 3.
Varmistettujen laumojen määrästä kuitenkin käy ilmi että kanta on selkeästi kasvanut.
Uudessa hoitosuunnitelmassa esitetään otettavaksi käyttöön nk. kannanhoidolliset kaatoluvat, joiden tarkoituksena on hallita susien määrää ja vaikuttaa susien ihmisarkuuteen. Alustavan asetusluonnoksen mukaan lupia olisi käytettävissä 29 kappaletta, eli 1 kappale/lisääntynyt lauma. Tämänkaltainen verotus-ehdotus sisältyy uuteen kannanhoitosuunnitelmaan. Lupien tarkoituksena on lisätä susien ihmisarkuutta vakiintuneiden ja lisääntyneiden laumojen reviireillä kaatamalla laumasta nuori yksilö.
Koska vanha sudenhoitosuunnitelma sisältää ehdon 25 susipentueen syntymisestä ennen kannanhoidollista metsästystä, ei kyseisen kaltaista toimintaa ole päästy tekemään sitten vuoden 2006, jolloin laumojen määrä edellisen kerran ylsi yli 25 kappaleen.
Uusi sudenhoitosuunnitelma myös ehdottaa poikkeuslupien kiintiön poistamista, jolloin Riistakeskuksen työ ongelmasusien poikkeuslupien myöntämisessä helpottuu, sillä heidän ei tarvitse enää varoa kiintiön täyttymistä. Kuitenkin kiintiö voidaan ottaa uudelleen käyttöön mikäli kannan koko alkaa näyttämään vähentymisen merkkejä.
Vielä alkuvuodesta kaikki halukkaat saattoivat seurata internetin välityksellä pannoitettujen susien liikkeitä. Kyseinen palvelu jouduttiin kuitenkin sulkemaan uusintapannoituksen epäonnistumisen vuoksi. Tämän pantaseurantapalvelun tilalle tuli sitten syksyllä uusi, Tassu-järjestelmään pohjautuva karttapalvelu, johon Tassu-järjestelmään ilmoitetut suurpetohavainnot ilmestyvät kerran vuorokaudessa. Kyseisen palvelun havaintopisteet ilmoitetaan 10x10 km tarkkuudella olevilla ruuduilla. Myöhemmin karttaan tuli lisäosana pannoitettujen susien paikannustietojen perusteella kehitetyt reviirialueet valittaviksi osaksi näkymää.
Tuleva vuosi näyttää, tuleeko uudesta hoitosuunnitelmasta edellistä parempi työkalu kokonaisvaltaisesti susikannan hoitoon liittyvissä kysymyksissä, kuin mitä aiempi, epäonnistuneeksi todettu versio.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta 2015!
lauantai 13. joulukuuta 2014
Tutkimuksia ja metsäpeuraa
Edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt hetki, pahoitteluni siitä. Nyt kuitenkin tulee monipolvinen teksti teille luettavaksi, joten ottakaahan hyvä asento niin aloitamme.
Tällä hetkellä odotamme niin Perhon susioikeudenkäynnin tulosta (tulee tammikuussa) kuin pian ilmestyvää Suomen susikannanhoitosuunnitelmaa, jonka on lupailtu sisältävän mm. kannanhoidollista metsästystä ja muita helpotuksia susien kanssa tekemisissä olevien elämään.
Saimme myös pari päivää sitten tuoreen ennakkoarvion susien määrästä, joka näyttäisi kertovan kannan kasvaneen, sillä laumojen määrä on 29-41 kappaletta. (8 kokonaan Suomen puolella olevaa laumaa on epävarmoja, koska niistä ei ole tullut kuin 1 tai ei yhtään lisähavaintoa alkuperäisen pentuehavainnon lisäksi.)
Sain tuossa eilen myös eräänlaisen kutsun miettimään metsäpeurakannan hoitoa tai pikemminkin sen statuksen ja vastaavan ideoimista.... Kyseessä oli siis keskustelu tuolla internetin syövereissä jossa totesin suden kanta-arvio keskustelun ohessa metsäpeuran suojelijoiden vähäisestä määrästä ja "suojelijoiden" motiivista käyttää metsäpeuraa astinlautana petoja vastaan. Tästä asia vähän kimpoili ja kumpuili menemään hiukan, mutta suostuin kyllä ideoimaan erinäisiä keinoja metsäperuran hyväksi. Näistä yksi olisi petojen metsästys, koska sillä saataisiin kuolleisuus laskemaan kaikkein tehokkaimmin ja näin elvytettyä kantaa.
Tähän ideaan linkitettynä muistin erään tutkimustuloksen Amerikoista. Siellä oli havaittu, että susien tappaminen karjavahinkojen estämiseksi näyttäisi pitkän seurannan tuloksena olevan tulokseton tai tuottavan jopa suurempia tuhoja mitä alkuperäiset tuhot olivat. Tähän tutkimukseen perustuen olen nähnyt esitettävän väitteitä ettei Suomessa susien metsästäminen siis olisi lainkaan hyödyllistä, vaan ainoastaan suojaaminen olisi se keino jolla petovahinkoja voitaisiin välttää.
Tämä väite ei kuitenkaan valitettavasti ole täysin tosi, sillä Amerikassa on todettu myös, että kun Defenders of Wildlife niminen suojelujärjestö laittoi vapaaehtoisensa auttamaan karjatilallisia ja he kiersivät ympäri karjalaumojen laidunaluetta, saivat he läsnäolollaan ja satunnaisilla pelotevälineillä pidettyä karjavahingot olemattomina. Ainoastaan kun heidän vapaaehtoisensa eivät olleet paikalla, sudet tekivät vahinkoa. Näiden kahden havainnon/tutkimuksen perusteella voimme päätellä sen verran, että jos susi on oppinut ihmisen haitallisuuden, se varoo ja väistää ihmistä vaikka sillä olisikin ruokaa saatavilla jos se vain uskaltaisi ihmisen läheisyyteen. Toinen tutkimusten tulos pätee puolestaan Suomessa vain poronhoidon suhteen. Nimittäin tämä metsästyksen negatiivinen vaikutus.
Meillä ja Amerikoissa on huomattavasti erilainen karjanpito kulttuuri. Tuolla suuren meren toisella puolen karjaa pidetään kuin poroja meillä. Siksi metsästyksen negatiivista vaikutusta karja-vahinkoihin ei voida soveltaa karja-vahinkoihin täällä meillä, koska eläimet eivät laidunna täysin vapaasti, puoliksi villinä luonnossa vaan ne ovat yleensä aina lähellä asutusta ja ihmisiä.
Tästä pääsemmekin pienen mutkan kautta takaisin metsäpeuraan ja suteen. Uuden kannanhoitosuunnitelman valmistelutilaisuuksissa oli puhetta myös metsäpeurasta ja sudesta. Ainakin siellä jossa olin paikalla, olivat paikalliset ymmärtäneet että susien totaalinen hävittäminen alueelta ei lopulta ratkaisisi metsäpeuran ongelmaa, koska sinne tulisi vain uudet sudet. Sen sijaan yhden lauman pitäminen ja sen kontrolloiminen pitäisi molempien eläinten kannan kunnossa. Susien laumakokoa kontrolloimalla ei lauman aiheuttama saalistuspaine nouse yli metsäpeuran lisääntymiskyvyn ja lauma pitää alueeltaan loitolla muut sudet, jotka verottaisivat peuroja. Näin saataisiin molemmille eläinlajeille taattua säilyminen lajistossamme.
Ja vielä sitten vielä sukellus yhteen tutkimukseen:
Kanadassa on todettu, että voimakkaasti metsästetyllä susikannalla on korkeammat stressi- ja lisääntymishormoni-tasot kuin mitä vähän metsästetyllä. Lisääntymishormonin osalta voimakas metsästys siis kompensoituu voimakkaalla lisääntymisellä. Stressillä puolestaan todettiin olevan mahdollisia evolutiivisia vaikutuksia (stressi vaikuttaa mm. mutaatioiden määrään). Metsästyksen havaittiin myös pienentävän laumakokoja, joka puolestaan vaikuttaa susien metsästystapoihin, johtaa tappojen voimakkaampaan puolustamiseen raadonsyöjiltä ja voi lisätä konflikteja ihmisten ja karjan kanssa.
Stress in Wolves (Bryan et al. 2014)
Effects of Wolf Mortality on Livestock Depredations (Wielgus et Peebles 2014)'
Defenders Of Wildlife: Wood River Valley Program
Tällä hetkellä odotamme niin Perhon susioikeudenkäynnin tulosta (tulee tammikuussa) kuin pian ilmestyvää Suomen susikannanhoitosuunnitelmaa, jonka on lupailtu sisältävän mm. kannanhoidollista metsästystä ja muita helpotuksia susien kanssa tekemisissä olevien elämään.
Saimme myös pari päivää sitten tuoreen ennakkoarvion susien määrästä, joka näyttäisi kertovan kannan kasvaneen, sillä laumojen määrä on 29-41 kappaletta. (8 kokonaan Suomen puolella olevaa laumaa on epävarmoja, koska niistä ei ole tullut kuin 1 tai ei yhtään lisähavaintoa alkuperäisen pentuehavainnon lisäksi.)
Sain tuossa eilen myös eräänlaisen kutsun miettimään metsäpeurakannan hoitoa tai pikemminkin sen statuksen ja vastaavan ideoimista.... Kyseessä oli siis keskustelu tuolla internetin syövereissä jossa totesin suden kanta-arvio keskustelun ohessa metsäpeuran suojelijoiden vähäisestä määrästä ja "suojelijoiden" motiivista käyttää metsäpeuraa astinlautana petoja vastaan. Tästä asia vähän kimpoili ja kumpuili menemään hiukan, mutta suostuin kyllä ideoimaan erinäisiä keinoja metsäperuran hyväksi. Näistä yksi olisi petojen metsästys, koska sillä saataisiin kuolleisuus laskemaan kaikkein tehokkaimmin ja näin elvytettyä kantaa.
Tähän ideaan linkitettynä muistin erään tutkimustuloksen Amerikoista. Siellä oli havaittu, että susien tappaminen karjavahinkojen estämiseksi näyttäisi pitkän seurannan tuloksena olevan tulokseton tai tuottavan jopa suurempia tuhoja mitä alkuperäiset tuhot olivat. Tähän tutkimukseen perustuen olen nähnyt esitettävän väitteitä ettei Suomessa susien metsästäminen siis olisi lainkaan hyödyllistä, vaan ainoastaan suojaaminen olisi se keino jolla petovahinkoja voitaisiin välttää.
Tämä väite ei kuitenkaan valitettavasti ole täysin tosi, sillä Amerikassa on todettu myös, että kun Defenders of Wildlife niminen suojelujärjestö laittoi vapaaehtoisensa auttamaan karjatilallisia ja he kiersivät ympäri karjalaumojen laidunaluetta, saivat he läsnäolollaan ja satunnaisilla pelotevälineillä pidettyä karjavahingot olemattomina. Ainoastaan kun heidän vapaaehtoisensa eivät olleet paikalla, sudet tekivät vahinkoa. Näiden kahden havainnon/tutkimuksen perusteella voimme päätellä sen verran, että jos susi on oppinut ihmisen haitallisuuden, se varoo ja väistää ihmistä vaikka sillä olisikin ruokaa saatavilla jos se vain uskaltaisi ihmisen läheisyyteen. Toinen tutkimusten tulos pätee puolestaan Suomessa vain poronhoidon suhteen. Nimittäin tämä metsästyksen negatiivinen vaikutus.
Meillä ja Amerikoissa on huomattavasti erilainen karjanpito kulttuuri. Tuolla suuren meren toisella puolen karjaa pidetään kuin poroja meillä. Siksi metsästyksen negatiivista vaikutusta karja-vahinkoihin ei voida soveltaa karja-vahinkoihin täällä meillä, koska eläimet eivät laidunna täysin vapaasti, puoliksi villinä luonnossa vaan ne ovat yleensä aina lähellä asutusta ja ihmisiä.
Tästä pääsemmekin pienen mutkan kautta takaisin metsäpeuraan ja suteen. Uuden kannanhoitosuunnitelman valmistelutilaisuuksissa oli puhetta myös metsäpeurasta ja sudesta. Ainakin siellä jossa olin paikalla, olivat paikalliset ymmärtäneet että susien totaalinen hävittäminen alueelta ei lopulta ratkaisisi metsäpeuran ongelmaa, koska sinne tulisi vain uudet sudet. Sen sijaan yhden lauman pitäminen ja sen kontrolloiminen pitäisi molempien eläinten kannan kunnossa. Susien laumakokoa kontrolloimalla ei lauman aiheuttama saalistuspaine nouse yli metsäpeuran lisääntymiskyvyn ja lauma pitää alueeltaan loitolla muut sudet, jotka verottaisivat peuroja. Näin saataisiin molemmille eläinlajeille taattua säilyminen lajistossamme.
Ja vielä sitten vielä sukellus yhteen tutkimukseen:
Kanadassa on todettu, että voimakkaasti metsästetyllä susikannalla on korkeammat stressi- ja lisääntymishormoni-tasot kuin mitä vähän metsästetyllä. Lisääntymishormonin osalta voimakas metsästys siis kompensoituu voimakkaalla lisääntymisellä. Stressillä puolestaan todettiin olevan mahdollisia evolutiivisia vaikutuksia (stressi vaikuttaa mm. mutaatioiden määrään). Metsästyksen havaittiin myös pienentävän laumakokoja, joka puolestaan vaikuttaa susien metsästystapoihin, johtaa tappojen voimakkaampaan puolustamiseen raadonsyöjiltä ja voi lisätä konflikteja ihmisten ja karjan kanssa.
Stress in Wolves (Bryan et al. 2014)
Effects of Wolf Mortality on Livestock Depredations (Wielgus et Peebles 2014)'
Defenders Of Wildlife: Wood River Valley Program
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)